Macron ja Scholz, naisten oikeuksien puolustajia, oikeasti?

Pitäisikö raiskaus tunnustaa naisiin kohdistuvan väkivallan muodoksi Euroopan tasolla? Jos kysymys tuntuu oudolta, odottakaa, kunnes luette tiettyjen jäsenvaltioiden vastauksen. Brysselissä on käyty jo useita kuukausia outoa taistelua, joka on yhtä lailla salattu kuin merkityksellinenkin. Se on sikäli salattu, että siinä Euroopan komissio, parlamentti ja EU-maiden edustajat ovat vastakkain, mutta kulissien takana. Ratkaiseva, koska se koskee miljoonia eurooppalaisia naisia.

Jotkin jäsenvaltiot Ranskan ja Saksan johdolla käyttävät paljon energiaa siihen, että ensimmäisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevan eurooppalaisen lain tavoitteet puretaan.

Tekstissä, jota komissio ehdotti vuonna 2022 ja jota parlamentti on sittemmin muuttanut, ehdotetaan jotain uutta, josta pitäisi päästä yksimielisyyteen: Euroopan laajuinen määritelmä erityisesti naisiin kohdistuvalle väkivallalle, nimittäin raiskaukselle, naisten sukupuolielinten silpomiselle, verkkohäirinnälle, intiimien kuvien jakamiselle ilman suostumusta ja pakkoavioliitolle. Määritelmän lisäksi lainsäätäjät ovat määritelleet rangaistusluettelon, jolla pyritään yhdenmukaistamaan rikosoikeudellisia toimia Euroopan tasolla, jotta tällaisissa tärkeissä asioissa ei syntyisi oikeudellisia porsaanreikiä.

Euroopan parlamentti on jo päättäväisesti hyväksynyt kantansa PPE-ryhmän johdolla ja neuvottelee parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa direktiivin lopullisesta versiosta. Ja tässä kohtaa asiat muuttuvat hankaliksi... Niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuukin, Emmanuel Macron ja Olaf Scholz painavat jarrua. He ovat ajautuneet umpikujaan erityisesti siitä, että suostumukseen perustuva raiskaus sisällytetään väkivallan määritelmään ja siihen liittyviin rangaistuksiin. Heidän mielestään vastaus on EI: ei yhteistä määritelmää, ei yhteisiä rangaistuksia, ei yhteistä suojelua. Ei yhtään mitään.

Väärennettyjä uutisia, saatatte ajatella! Miten Macron, joka on niin ylpeä Simone Veilin perinnöstä, voi vastustaa tällaista? Miten Scholz, sosialistisen ihanteen kantaja ja sukupuolten tasa-arvon mestariksi haluava, voi tehdä samoin? Vastaus ei ole itsestään selvä, ja se osoittaa hämmentävää käsitystä laista.

Perustellakseen toimiaan nämä valtiot väittävät, että oikeusperustaa ei ole. Raiskaus ei olisi "naisten ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä" Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 83 artiklassa, joka toimii tämän direktiivin oikeusperustana, tarkoitetulla tavalla. Yllättävä tulkinta, sillä juuri tähän periaatteeseen EU perusti lainsäädäntönsä "lasten seksuaalisen hyväksikäytön" torjumiseksi. Lainsäädäntö, jonka Ranska ja Saksa ovat hyväksyneet silmää räpäyttämättä.

Komission ja Euroopan parlamentin puolesta uskomme edelleen, että tämä teksti olisi olennaisen tärkeä uhrien suojelemiseksi. INSEE:n mukaan Euroopan unionissa rekisteröidään vuosittain yli 100 000 raiskausta, emmekä pysty suojelemaan uhreja tai edes aloittamaan tilanteen parantamista vähäisellä lainsäädännöllä.

Kun uusi, mahdollisesti viimeinen neuvottelukierros sidosryhmien välillä alkaa tällä viikolla, toivomme, että Macron ja Scholz muuttavat mieltään ja suostuvat sisällyttämään raiskaukset tähän ennennäkemättömään lakiin. Se olisi vähintä, mitä he voisivat tehdä vastatakseen suuriin puheisiinsa naisten oikeuksien tärkeydestä konkreettisilla toimilla.