EPP-ryhmän kannanotto Ukrainasta

MITÄ TARVITAAN UKRAINAN VOITON JA EU:N KANNALTA: SYSTEEMINEN LÄHESTYMISTAPA

Venäjänsota Ukrainaa vastaan on kestänyt yli puoli vuotta.Kaikista Kremlin voitontavoittelupyrkimyksistä huolimatta ukrainalaiset ovat lännen avustuksella osoittaneet ainutlaatuista rohkeutta ja hämmästyttäviä sotilaallisia taitoja, mutta myös murskaamassa maailmanlaajuisen käsityksen niin sanotusta "Venäjän sotilaallisesta voimasta", jonka Venäjän propaganda loi ennen sotaa.

Ukrainan menestys saavutettiin myös siksi, että länsi onnistui mobilisoimaan voimansa Ukrainan auttamiseksi. Ukrainalle toimitettiin humanitaarista, sotilaallista ja taloudellista apua; Venäjään kohdistuvat pakotteet otettiin käyttöön lännen synkronoiduilla päätöksillä heti sodan alussa, ja ne suunnattiin tämän hetken erityistarpeisiin.

Toistaiseksi Venäjä kohtaa Ukrainassa uusia sotilaallisia tappioita toinen toisensa jälkeen.Tämä saa Kremlin viranomaiset reagoimaan epätoivoisesti uusilla häpeällisillä aloitteilla: väärennetyillä "kansanäänestyksillä" neljällä Ukrainan alueella ja Kremlin täysin epäoikeudellisella julistuksella, jolla nämä alueet liitetään; Venäjän joukkomobilisoinnilla, jonka seurauksena sadattuhannet miehet pakenevat Venäjältä välttääkseen mobilisointiriskin; Venäjän ohjushyökkäyksillä Ukrainan siviilienergiainfrastruktuuria vastaan;Kremlin avoimilla uhkauksilla käyttää taktisia ydiniskuja Ukrainaa vastaan ja vetoomuksella neuvotella rauhasta, mutta venäläisin ehdoin .

Ukraina osoittaa, ettei se pelkää mitään näistä Kremlin epätoivoisista aloitteista. Ukraina vahvistaa edelleen asemiaan taistelukentällä ja kansainvälisellä geopoliittisella areenalla: se pyysi hiljattain, että Ukrainalle myönnettäisiin Naton jäsenyys ilman viivytyksiä ja välivaiheita.

Huolimatta ukrainalaisten viimeaikaisista loistavista sotilasvoitoista Harkovan ja Hersonin alueilla ja toiveista, että sota loppuu hyvin pian, on edelleen mahdollista, että sota jatkuu pidempään, pitkälle vuoteen 2023 ja mahdollisesti vielä kauemmaksi.

Sekä Ukrainassa että lännessä (EU mukaan lukien) vallitsee yleinen näkemys, että sota jatkuu, kunnes Ukraina voittaa tämän sodan jaVenäjän armeija on lyöty. Ukrainalla on ehdoton oikeus päättää, milloin ja miten se julistaa voiton ja mitkä ovatVenäjänantautumisen ja rauhansopimuksen ehdot.Siksi on selvää, että se, milloin sota päättyy, riippuu ainoastaan länsimaiden sotilaallisesta (asetoimitukset) ja taloudellisesta tuesta Ukrainalle. JottaEU voisi toimittaa tarvittavan avun, meidän EU:n jäsenten on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä on myös "meidän" sotamme - sillä vain jos alamme ajatella, että tämä on myös "meidän" sotamme, alamme mobilisoida voimavarojamme sille tasolle , jota tarvitaan"meidän" voittomme saavuttamiseksi "meidän" sodassamme.

On täysin selvää, että EU:n on nyt oikea aika siirtyä pois tilapäisistä päätöksistä, jotka on tehty hetken erityistarpeiden mukaan, kuten sodan alussa nähtiin. Meidän on siirryttävä kohti pitkän aikavälin järjestelmällisiä ja strategisia politiikkoja ja päätöksiä. Niiden on oltava kaksitahoisia. Toisaalta pitkän aikavälin politiikassa on otettava huomioon Ukrainan tarpeet sen puolustuksessa ja elpymisessä. Yhtä tärkeää on kuitenkin, että ne suuntautuvat sellaisten tulevien politiikkojen määrittelyyn, joilla pyritään tekemään EU:sta geopoliittisesti vahvempi tämän geopoliittisen kriisin jälkeen: millaisia uudistuksia meidän on tehtävä EU:n toimielimissä - ja EU:n itäisiä naapurimaita, myös Venäjää, koskevassa politiikassa?

EPP:n on eurooppalaisten perusarvojen puolueena otettava johtava rooli EU:n poliittisissa keskusteluissa tällä ratkaisevalla hetkellä. Nyt on mahdollisuus saada aikaan syvällisiä, tektonisia muutoksia koko Euroopan mantereen tulevaan strategiseen kehitykseen, mukaan lukien itse EU ja sen itäiset naapurimaat.

Tämä kannanotto on laadittu jatkoksi EPP:n "La Hulpe" -poliittiselle asiakirjalle, joka hyväksyttiin sodan alkuvaiheessa .Se auttoi EPP:tä saamaan selkeät poliittiset linjaukset tuon hetken tärkeimpiin "sota-aiheisiin" ja antoi meille mahdollisuuden ottaa poliittinen johtoasema tarvittavien EU:n päätösten tekemisessä tuona aikana.

Tämä asiakirja on yritys siirtyä hetkellisistä reaktioista ja toimenpiteistä järjestelmällisempään lähestymistapaan politiikkaan ja päätöksiin. Tällaisia strategisia päätöksiä tarvitaan sekä "meidän" voittomme saavuttamiseksi sodassa että välttämättömien tulevien muutosten aikaansaamiseksi sekä EU:n sisällä että Euroopan mantereen itäosassa.

TÄRKEIMMÄT STRATEGISET TAVOITTEET

Tässä asiakirjassa keskitytään kolmeen päätavoitteeseen, jotka EU:n on saavutettava sekä tämän sodan aikana että sen jälkeen:

1. Ukrainan sotilaallinen voitto on myös "meidän" voittomme. Venäjän jaPutininsotilaallinen tappio avaa Venäjälle uusia mahdollisuuksia muuttua .
2. Sodan päätyttyä EU:n on muututtava, jotta se voi selvitä tästä geopoliittisesta kriisistä vahvempana: tärkeimpiä painopisteitä ovat EU:n laajentuminen ja EU:n toimielinten uudistaminen sekä EU:n erilainen Venäjän-politiikka;
3. Demokratian puolustamisesta on tultava selkeä prioriteetti EU:n geopoliittisessa strategiassa.Sen pitäisi alkaa strategiasta, jolla EU auttaa Venäjää ja Valko-Venäjää (sodan jaPutinintappionjälkeen) muuttumaan aggressiivisista jälki-imperialistisista maista valtioiksi, joissa kansalaisilla on mahdollisuus normaaliin, kunnolliseen, eurooppalaiseen elämään.

SYSTEEMISEN STRATEGIAN TÄRKEIMMÄT OSATEKIJÄT

1.SODAN PÄÄTTYMINEN JA ASEIDEN TOIMITTAMINEN

Sodan päättyminen jaUkrainanvoitto riippuvat kolmesta päätekijästä:

1. Ukrainankyvystä ylläpitää "sotapotentiaaliaan" (sotilaallinen, siviilipotentiaali, taloudellinen ja rahoituksellinen, psykologinen ja emotionaalinen);
2. Lännen pitkäaikainen poliittinen tahto mobilisoida ja auttaa Ukrainaa voiton edellyttämällä tasolla: ennen kaikkea asetoimituksilla, mutta myösVenäjäntalouteen ja sen sotateollisuuspotentiaaliinkohdistuvilla kivuliailla ja pitkäaikaisilla pakotteilla;
3. Mahdollisuus Venäjän täydelliseen romahdukseen, sekä sotilaalliseen että poliittiseen, joka aiheutuuUkrainansotamenestyksestä.

EU:lla on mahdollisuus vaikuttaa näihin tekijöihin eriasteisesti:

Tekijä a (ukrainalaisten poliittinen ja moraalinen tahto) riippuu pääasiassa ukrainalaisista itsestään. He pitävät edelleen yllä korkeaa moraalia ja yhteiskuntansa poliittista mobilisointia sodan voittamiseksi.EU voi auttaa pitämään Ukrainan moraalin korkealla tasolla osoittamalla jatkuvaa solidaarisuutta, ei ainoastaan sotilaallisissa kysymyksissä vaan myös antamalla humanitaarista apua, huolehtimalla miljoonista maansisäisistäpakolaisista, auttamalla Ukrainan paikallisviranomaisia korjaamaan sosiaali- ja energiainfrastruktuuria ajoissa talvea varten jne.

Tekijä c (Venäjän romahtaminen) voi toteutua, jos länsi lopettaa vääränlaisten signaalien lähettämisen Putinille.Meidän ei pitäisi enää antaa aihetta odottaa, että joku lännestä huolehtiiPutinin"kasvojen pelastamisesta" siinä tapauksessa, että Ukraina onnistuu jatkossakin lyömään Venäjän asevoimat niin tehokkaasti kuin ne tekivät Harkovan alueella, Iziumin kaupungin lähellä tai Hersonin alueella.Lisäksi on pidettävä mielessä, että ajan myötä länsimaiden (myös EU:n) pakotteilla on yhä merkittävämpi vaikutus Venäjän talouteen ja sen kykyyn tuottaa uusia aseita.

On selvää, että tekijä b (aseiden toimittaminen) on tärkein ja ratkaisevin sodan lopettamisen kannalta lähitulevaisuudessa.Ukrainalaiset ovat osoittaneet, että he pystyvät voittamaanPutininarmeijan; Venäjän armeijalla ei ole kykyä vastustaa Ukrainan kansallista tahtoa ja länsimaista sotilasteknologiaa .Kaikki sodan lopettamiseen liittyvä riippuu vain länsimaiden poliittisesta tahdosta toimittaa Ukrainalle laadultaan ja määrältään sellaisia aseita, joita ukrainalaiset tarvitsevat. Tämä on ainoa muuttuja kolmesta tekijästä (Ukrainan poliittinen tahto, länsimaiden sotilaallinen tuki, Venäjän sotilaallinen heikkous), joka riippuu suoraan länsimaiden poliittisesta tahdosta. Juuri läntisen sotilaallisen tuen laajuus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, milloin Ukraina saavuttaa sotilaallisen voiton ja lopettaa sodan. Aseiden toimittamista koskevat päätöksemme määräävät, milloin viattomien ukrainalaisten ja lasten kidutus ja tappaminen saadaan loppumaan.

Tällä hetkellä aseiden toimittaminen Ukrainaan riippuu pääasiassa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kyvyistä. EU:n on tunnustettava, että sen apu tällä alalla on huomattavasti vähäisempää. EU:n on siirryttävä siitä, että se pyytää jäsenvaltioita toimittamaan sen, mitä ne löytävät varastoista tai sotilasvarastoista, kohti uutta järjestelmällistä lähestymistapaa. Kolme poliittista välinettä on kytkettävä tehokkaasti toisiinsa: 1. EU:n rahoitus (laajemman tuotannon ja lisääntyneiden asetoimitusten edellyttämässä mittakaavassa), 2. EU:n sotateollisuuden asetuotannon lisääminen ja 3. EU:n sotilaallisen tuotannon lisääminen. Ukrainan todellinen tarve nykyaikaisille aseille voiton saavuttamiseksi.

Tästä syystä EU:n on arvioitava selkeästi, kuinka suuria Ukrainan sotilaalliset tarpeet vuonna 2023 ovat taloudellisesti mitattuna. Lisäksi meidän on katettava nämä tarpeet samalla tasolla kuin Yhdysvaltojen (joka osoitti vuonna 2022 Ukrainan sotilaallisiin tarpeisiin 50 miljardia euroa (25 miljardia euroa pelkästään asetoimituksiin). Iso-Britannia osoitti yksinään 4 miljardia euroa aseisiin, kun taas EU onnistui hankkimaan vain 5,6 miljardia euroa aseisiin (2,5 miljardia euroa Euroopan rauhanrahaston kautta ja lisäksi 3,1 miljardia euroa yksittäisten jäsenvaltioiden toimituksista).

Venäjään kohdistuvilla pakotteilla on tärkeä rooli Venäjän sotilaallisen potentiaalin heikentämisessä. Tämä koskee erityisesti pakotteita, jotka estävät Venäjää saamasta länsimaisia nykyaikaisia korkean teknologian tuotteita ja jotka sulkevat Venäjän pois maailmanmarkkinoilta. Lännen on toistettava jatkuvasti, että nämä pakotteet pysyvät voimassa, kunnes viimeinenkin venäläinen sotilas poistuu Ukrainan miehitetyiltä alueilta ja kunnes Venäjä suostuu maksamaan korvauksia, jotka kattavat kaikki Ukrainalle aiheutuneet vahingot. Tämä antaa Putinin ympärillä toimivalle poliittiselle ja liike-elämän eliitille viestin siitä, ettei ole mitään mahdollisuutta palata "tavanomaiseen liiketoimintaan" lännen kanssa niin kauan kuin Putinin politiikka jatkuu .

2. PUOLUSTUSSODAN RAHOITTAMINEN

On selvää, että voittaakseen sodan venäläistä hyökkääjää vastaan sekä Ukrainan että "meidän" ponnistelut tarvitsevat kunnollista rahoitusta .Kukaan ei voi voittaa sotaa, jos"sodan rahoitusta" ei ole hoidettu järjestelmällisesti.

Ukrainan "sotarahoitus" kattaa tämän asiakirjan puitteissa kolme aihealuetta: a) asetoimitusten järjestelmällinen rahoitus, b) Ukrainan valtion järjestelmällinen rahoitus sodan aikana, c) Ukrainan jälleenrakennuksen järjestelmällinen rahoitus lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Ukrainan rahoitustarpeisiin, jotka meidän on otettava huomioon vuonna 2023 ja sen jälkeen, kuuluvat seuraavat:

a) aseiden toimittamiseen tarvittava rahoitus. Asiantuntijat arvioivat, että jokaisena intensiivisten taistelujen päivänä Ukraina menettää tai kuluttaa sotatarvikkeita 400 miljoonan euron arvosta. Se tarkoittaa, että pelkästään saadakseen sotilaallisen vahvuutensa takaisin vuonna 2023 Ukraina tarvitsee uutta sotilaskalustoa noin 100-140 miljardin euron arvosta. Jos EU olisi valmis ottamaan puolet tästä vastuusta, se maksaisi EU:lle noin 50-70 miljardia euroa vuoden 2023 aikana (hyvin samansuuruiset kustannukset kuin Yhdysvalloille vuonna 2022).

b) Ukrainan valtion toiminnan tukeminen. Jotta Ukrainan valtio voisi rahoittaa asianmukaisesti keskeiset valtion toiminnot (koulut, sairaalat jne., sotilasmenoja lukuun ottamatta), se tarvitsi vuonna 2022 noin 5-7 miljardia euroa ulkoista rahoitustukea kuukausittain (IMF:n arvio). Vuonna 2023 se tarvitsee noin 3 miljardia euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että Ukraina tarvitsee koko vuoden 2023 ajan noin 36 miljardia euroa ulkoista rahoitustukea vain pitääkseen valtion toiminnassa (EU:n on annettava puolet tästä eli 18 miljardia euroa vuonna 2023). Vuonna 2022 EU lupasi antaa Ukrainalle ulkoista makrotaloudellista rahoitusapua 9 miljardia euroa. Kukin erä tuli kuitenkin EU:n neuvoston tilapäisenä päätöksenä, johon liittyi pitkiä, tuskallisia eikä kovin hedelmällisiä EU:n sisäisiä keskusteluja (ja näyttää siltä, että 3 miljardia euroa (luvatusta 9 miljardista eurosta) ei toimiteta lainkaan vuoden 2022 aikana). Näkymien siitä, miten Ukraina saa tällaista rahoitustukea EU:lta ja G7-ryhmältä ensi vuoden aikana, on oltava ehdottoman selkeät. Komissio hyväksyi 9. marraskuuta 2022 Ukrainalle vuonna 2023 annettavaa rahoitustukea koskevan paketin.Tämä paketti, jonka parlamentti hyväksyi kiireellisessä menettelyssä 24. marraskuuta 2022, sisältää makrotaloudellisen rahoitusavun+ , jonka avulla Ukrainalle myönnetään 18 miljardiaeuroa rahoitustukea vuonna 2023. Toivottavasti EU:n neuvosto tukee tällaista päätöstä yksimielisesti, ja loput tarvittavasta rahoituksesta saadaan G7-maiden toimesta.

c)Ukrainanjälleenrakentaminen sodan jälkeen. Niin sanottu "Marshall-suunnitelma Ukrainalle" saa yhä enemmän kansainvälistä huomiota.Asiasta järjestetään ja tullaan järjestämään erilaisia kansainvälisiä konferensseja. Toistaiseksi on vielä sovittava monista kysymyksistä: kuka omistaa koko hankkeen ja kuka sitä johtaa? Miten koko hanketta hallinnoidaan?Miten koko jälleenrakennushanke synkronoidaanUkrainanEU:hun liittymisenkanssa?Miten tärkeimpien infrastruktuurien jälleenrakentaminen ja korjaaminen voidaan aloittaa jo ennen tätä talvea? Miten arvioidaan todelliset pitkän aikavälin jälleenrakennustarpeet taloudellisesti? Lopuksi tärkein kysymys: mistä rahat saadaan? Millaisia rahoitusvälineitä käytetään? Tällä hetkellä eri asiantuntijat arvioivat jälleenrakennuskustannusten olevan 350 miljardin euron (EU:n asiantuntijat) ja 750 miljardin euron (ukrainalaiset asiantuntijat) välillä.

On täysin selvää, että Ukraina ei pysty voittamaan sotaa, rahoittamaan valtiota sodan aikana eikä rahoittamaan jälleenrakennusta sodan jälkeen ilman asianmukaista rahoitustukea lännestä.

Siksi EU:n ja muiden demokraattisen maailman kumppaneiden (G7-maat jne.) on laadittava selkeä ja järjestelmällinen suunnitelma siitä, miten näihin taloudellisiin haasteisiin vastataan. Jotta lähestymistapa olisi järjestelmällinen, meidän on aloitettava järjestelmällisellä arvioinnilla "Ukrainan sotarahoituksesta" vuonna 2023 ja sen jälkeen.Kuten tämä yleiskatsaus on osoittanut, se edellyttää vähintään 500-600 miljardia euroa vuonna 2023 ja sitä seuraavina vuosina, ja arviolta EU:n on otettava ainakin puolet tästä rahoitushaasteesta.Osa siitä voidaan kattaa takavarikoimallaVenäjänkeskuspankin ja venäläisten oligarkkienpakotteiden kohteena olevat varat, muttakaikkien tarvittavien oikeudellisten menettelyjen loppuunsaattaminen vie melko kauan. Suuri osa rahoituksesta tarvitaan kuitenkin välittömästi.

Putinin monirintamasota on tuonut EU:lle lisää taloudellisia haasteita. Putin ei ole ainoastaan käynyt sotilaallista hyökkäystä Ukrainaa vastaan, vaan hän on myös aloittanut "energiasodan" koko EU:ta vastaan. Sen lisäksi, että meidän onhallinnoitava "Ukrainan sotarahoitusta", tarvitsemme lisää taloudellisia resursseja tämän "energiasodan" haasteisiin vastaamiseksi .

Koko Euroopan manteretta koettelee ennennäkemätön geopoliittinen kriisi, jossa Kreml käy sotilaallista sotaa Ukrainassa ja Kremlin "energiasotaa" EU:ta vastaan .Tämä sota tulee maksamaan ihmishenkien menetyksen tragedian, paljon suuremmat sotilasmenot, tuhoutuneen sosiaalisen infrastruktuurin Ukrainassa ja taantuman Euroopan talouksissa. Selvitäkseen näistä haasteista EU:n on otettava käyttöön uusia ja olemassa olevia huomattavia taloudellisia resursseja, aivan kuten se teki pandemiakriisin aikana. Pandemian aikana EU päätti ottaa käyttöön erilaisia EU:n talousarvion välineitä ja joustovälineitä ja loi myös uusia välineitä, kuten SURE tai "seuraavan sukupolven EU ".Tästä oli paljon apua pandemiakriisistä selviytymisessä.

On selvää, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen rajoitusten vuoksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tässä geopoliittisessa kriisissä osoitettava uusia laajamittaisia lisävaroja.Tiedonannossaan Ukrainan hätäavusta ja jälleenrakentamisesta (2022.05.18) Euroopan komissio puhuu "RebuildUkraine"-välineestä mahdollisena uutena EU:n rahoittamana välineenä, joka on tarkoitettu nimenomaan jälleenrakennustoimien rahoittamiseen ja Ukrainan talouden mukauttamiseen EU:hun, ja toteaa, että "ottaen huomioon todennäköisesti tarvittavien lainojen laajuuden, vaihtoehtoina on muun muassa lainavarojen hankkiminen EU:n puolesta tai jäsenvaltioiden kansallisilla takuilla". Mahdollista tulevaa EU:n osallistumista Ukrainan jälleenrakentamiseen on täydennettävä ja yhdistettävä EU:n talousarviossa käytettävissä oleviin joustoihin ja resursseihin sekä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin.

Lisäksi EU:n on laadittava tarvittavat oikeudelliset ja talousarviovälineet, jotta Venäjän keskuspankin jäädytettyjä varoja (erityisesti kultaa) voidaan käyttää avustus- ja jälleenrakennustoimien rahoittamiseen. Jos nämä varat siirretään EU:n, kansainvälisten avunantajien ja Ukrainan yhdessä perustamaan Ukrainan elvytysrahastoon, niillä voisi olla merkittävä vaikutus Ukrainan elvytysohjelmaan.

3. EU:n (ja Naton) JÄSENYYDEN NÄKÖKULMA

Venäjän sota Ukrainaa vastaan ja Ukrainan asevoimien sotilaalliset voitot muuttavat EU:n geopoliittista strategiaa. Ursula von der Leyenin äskettäisen unionin tilaa koskevan puheen (2022.09.14) ja Saksan liittokansleri Olaf Scholzin Prahan Karl-yliopistossa pitämän "Eurooppa on tulevaisuutemme" -puheen (22.08.29) jälkeen on käynyt selväksi, että Ukrainasta (yhdessä Moldovan, Georgian ja Länsi-Balkanin maiden kanssa) voi tulla EU:n jäseniä tämän vuosikymmenen aikana.

Tämän saavuttamiseksi tarvitaan kunnianhimoinen yhdentymisohjelma molemmilta osapuolilta, EU:lta ja ehdokasvaltioilta.

Euroopan kansanpuolueen laajentumispolitiikassa Ukrainaa kohtaan olisi keskityttävä seuraaviin seikkoihin:

• Jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan (mahdollisesti myös Georgian) kanssa olisi aloitettava viipymättä ja mahdollisimman pian;
• Neuvotteluja Ukrainan (Moldovan ja Georgian) kanssa ja kunnianhimoisia uudistuksia näissä maissa olisi jatkettava seuraavien 3-4 vuoden ajan, kunnes jäsenyysneuvottelut saadaan onnistuneesti päätökseen. Jäsenyysneuvottelut kestivät yhtä kauan EU:n laajentuessa Keski-Eurooppaan ja Baltian maihin vuonna 2004.Ukraina, Moldova ja Georgia ovat panneet täytäntöön erittäin kunnianhimoisia assosiaatiosopimuksia vuodesta 2014 lähtien, joten niiden valmiudet neuvotteluihin ovat korkealla tasolla.
• EU:n sekä Ukrainan, Georgian ja Moldovan ehdokasmaiden pitäisi olla valmiita integroitumaan EU:n sisämarkkinoihin ennen vuotta 2025. Tämä toisi Euroopan yhdentymisestä välittömiä taloudellisia etuja ehdokasmaiden kansalaisille.
• PPE:n olisi otettava johtava rooli ja oltava aktiivinen kannattaja päätöksenteossa ja EU:n institutionaalisissa uudistuksissa, joita tarvitaan EU:n valmistelemiseksi laajentumiseen. EU:n laajentuminen on geopoliittisesti liian tärkeä asia, jotta EU ei olisi valmis omiin institutionaalisiin ja päätöksentekoon liittyviin uudistuksiinsa. Tämä toistettiin eri yhteyksissä Euroopan parlamentin päätöslauselmissa ja korostettiin Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin loppuraportissa ja ehdotuksissa. Siksi PPE:n olisi tuettava valmistelukuntaa, joka valmistelee tarvittavat muutokset EU:n perussopimuksiin.

Nato ja Ukraina

Ukrainan sotilaat ja poliittiset johtajat ovat tähän asti osoittaneet poikkeuksellista rohkeutta ja sotilaallisia kykyjä. He ovat nostaneet Ukrainan sotilaalliseen johtoasemaan Euroopan mantereen demokratioiden joukossa. On myös selvää, että Ukrainan sotilaallinen potentiaali ja voimavarat vahvistaisivat Naton sotilaallista voimaa Euroopan mantereella, jos Ukraina liittyisi Natoon.

Tähän asti Kremlin aggressiivinen vastustus oli suurin este Naton laajentumiselle kohti Venäjän rajoja. Venäjän logiikka vastustaa Naton laajentumista ei enää päde, koska Ruotsi ja Suomi liittyivät blokkiin.LisäksiUkrainanvoitto sodassa Venäjän hyökkäystä vastaan tekee Kremlin argumentit täysin merkityksettömiksi. Saavuttamalla sotilaallisen voittonsa Ukraina saa oikeuden valita turvallisuusjärjestelyt vapaasti.Lännen pitäisi kunnioittaa Ukrainan valintoja, koska aiemmin länsi ei kuunnellutUkrainanpyyntöjä länsimaisten turvallisuustakuiden saamiseksi - ja se oli syy siihen, miksi Ukraina joutui kohtaamaan Venäjän hyökkäyksen.

Länsimaat eivät ehkä tee virallisia päätöksiä Ukrainan turvatakuista tai Nato-jäsenyydestä ennen sodan päättymistä, mutta EPP:n olisi valmistauduttava ottamaan poliittinen johtoasema näissä erittäin tärkeissä geopoliittisissa keskusteluissa ja oltava valmis seisomaan yhdessä Ukrainan kanssa puolustaakseen sen - ja Euroopan - elintärkeitä etuja Ukrainan turvallisuuden takaamiseksi tulevaisuudessa.

Naton huippukokous, joka pidetään Vilnassa ensi vuonna, on hyvä tilaisuus kaikille EU:n jäsenvaltioille antaaUkrainanasevoimilletunnustustasiitä, että ne ovat Euroopan vahvin armeija, ja kehuaUkrainanvalmiutta jatkaa eurooppalaisten arvojen puolustamista sodan päättymisen jälkeen. Se on myös hyvä tilaisuus keskustella Ukrainan uusista turvallisuustakuista (mukaan lukien sen Nato-jäsenyysnäkymät).

4. PITKÄAIKAINEN RAUHA EUROOPASSA - EI TAVANOMAISTA TOIMINTAA PUTININ KANSSA
(EU:n pitkän aikavälin strategia Venäjää ja Valko-Venäjää kohtaan):

Madridissa hiljattain pidetyssä Naton huippukokouksessa annettiin hyvin selkeä julkilausuma, jonka mukaan tämän päivän autoritaarinen Venäjä on suurin uhka Euroopan mantereen turvallisuudelle ja rauhalle. Julistuksesta voidaan tehdä yksinkertainen johtopäätös: Euroopasta tulisi paljon turvallisempi ja rauhallisempi, jos Venäjä palaisi demokraattisempaan ja eurooppalaisempaan kehitykseen.

On monia eri tekijöitä sen suhteen, voiko Venäjä muuttua demokraattiseksi lähitulevaisuudessa, mutta tärkein niistä onUkrainansotilaallinen voitto Venäjän hyökkäyksestä .Se avaa mahdollisuuksia Venäjän muutokselle. Siksi meidän on nähtävä, että Ukrainan sodalla Venäjän hyökkäystä vastaan on paljon laajempi merkitys - tämä on sota, joka voi saada aikaan myönteisiä muutoksia myös Venäjällä ja tuoda paljon enemmän turvallisuutta Euroopan mantereelle. Tämä on myös lisäsyy siihen, miksi meidän on pidettävä tätä sotaa "meidän" sotanamme.

Toinen tärkeä tekijä demokraattisen Venäjän tulevaisuudennäkymien kannalta on länsimaiden pääkaupungeissa vallitseva selkeä käsitys siitä, että Venäjästä voi tulla demokratia. Lisäksi on myös ratkaisevan tärkeää, että lännellä on vahva poliittinen tahto olla palaamatta "business as usual" -lähestymistapaan Putinin kanssa, vaikka hän onnistuisi pysymään vallassa jonkin aikaa Venäjän hävittyä sodan .Läntinen perinne, jonka mukaan Putinin kanssa toimit aan"business as usual" -periaatteella (riippumatta hänen rikosrekisteristään), houkutteli Putinin muuttumaan yhä aggressiivisemmaksi ja loi lopulta edellytykset sille, että Kremlin hallinnosta voi tulla uusi fasistinen hallinto.

Siksi länsimaisen yhteisön selkeä poliittinen tahto saada Venäjän sotarikokset kansainväliseen oikeuteen on niin tärkeää. EU:n on otettava johtoasema Venäjän aggression rankaisemattomuuden torjunnassa ja ehdotettava erityisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamista, jotta Venäjä saataisiin vastuuseen Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyksestä. Tällainen hyökkäysrikosta käsittelevä erityistuomioistuin saattaa välittömästi kansainväliseen oikeudelliseen vastuuseen Venäjän korkeimmat viranomaiset, myös Putinin itsensä. Tästä syystä hyökkäysrikosta käsittelevä kansainvälinen erityistuomioistuin eroaa ICC-tuomioistuimesta, joka alkoi tutkia tavallisten venäläisten sotilaiden tekemiä sotarikoksia Buchassa, Irpinissä ja Iziumissa.

Tällaisen hyökkäysrikoksia käsittelevän erityistuomioistuimen perustaminen lähettää välittömästi hyvin selkeän viestin sekä venäläiselle yhteiskunnalle että kansainväliselle yhteisölle siitä, että Putin voidaan tuomita sotarikoksistaan. Tällaisen tuomioistuimen perustaminen olisi selkeä viesti Venäjän poliittiselle ja liike-elämän eliitille siitä, että Venäjä ei voi Putinin johdolla palata lännen kanssa "tavanomaiseen liiketoimintaan". Se olisi myös selkeä viesti joillekin lännen johtajille siitä, että paluu "normaaliin liiketoimintaan" tai vuoropuhelun jatkaminen sodan aikana mahdollisen sotarikollisen Putinin kanssa ei ole enää mahdollista.

Vuoropuhelu Putinin kanssa, joka oli pitkään ennen sotaa joidenkin länsimaiden johtajien ensisijainen tavoite, oli suuri geopoliittinen virhe. Vielä suurempi virhe olisi yrittää jatkaa tällaista vuoropuhelua Putinin kanssa nyt, kun hänen hallintonsa jatkaa rikollista sotaa ja vainoaa Venäjällä kaikkia, joilla on eriävä mielipide tämän sotarikoksen rikollisuudesta.

Samaa pitäisi sanoa Valko-Venäjän diktaattorista Lukašenkasta. Pitäisi olla selvää, ettähänen kanssaan ei ole mahdollista palata minkäänlaiseen vuoropuheluun tai "business as usual" -periaatteeseen.

EU:n on paljon tärkeämpää vahvistaa vuoropuhelua Venäjän ja Valko-Venäjän demokraattisen opposition kanssa. EU:n on osoitettava, että demokratian suojelu ja demokratiakehityksen tukeminen, mukaan lukien näiden maiden yhteiskuntien "putinisoiminen", on EU:n todellinen painopistealue. EPP:n olisi oltava tämän EU:n politiikan eturintamassa. EU:n olisi perustettava erilaisia foorumeita ja demokratiakeskuksia helpottaakseen Venäjän ja Valko-Venäjän demokraattisten voimien ja EU:n toimielinten välistä vuoropuhelua.

EU:n olisi vahvistettava valtavasti vuoropuhelua näiden maiden demokraattien kanssa, kun taas vuoropuhelu Putinin tai Lukašenkan kanssa olisi lopetettava välittömästi.

Institutionaalisella tasolla EU:n olisi ryhdyttävä laatimaan strategioita EU:n tulevista suhteista demokraattiseen Venäjään ja demokraattiseen Valko-Venäjään. Demokraattiselle Venäjälle olisi tarjottava mahdollisuus tehdä EU:n kanssa sopimuksia vapaakaupasta, viisumivapaudesta, nykyaikaistamiskumppanuuksista jne. Ukrainan tavoin myös demokraattiselle Valko-Venäjälle olisi tarjottava mahdollisuutta liittyä EU:hun tulevaisuudessa. EU:n olisi ilmoitettava tällaisista strategioista nyt eikä odotettava, että muutokset tulevat.

5."PUTININTALVISOTA" - SOTA EU:TA VASTAAN

Vaikka Putin on selvästi häviämässä Ukrainassa, hänellä on vielä toiveita voittaa "Putinintalvisota" EU:ta vastaan jäädyttämällä sen tahdon tukea Ukrainaa ja sen tahdon päästä eroon omasta riippuvuudestaan venäläisestä kaasusta ja öljystä.

Putinintavoitteena on pitää kaasun ja energian hinnat EU:ssa ennennäkemättömän korkealla tasolla, jotta sosiaaliset ja poliittiset levottomuudet pääsisivät valloilleen koko EU:ssa .

"Putinin talvisodan" strategia on selvä: hän käyttää hyväkseen EU:n aiemmin tekemiä strategisia virheitä. Joidenkin EU:n jäsenvaltioiden suurin virhe oli tulla hyvin riippuvaisiksi Venäjän energiatoimituksista. Aiemmista kollektiivisista tai yksittäisistä virheistä riippumatta EU:lla on nyt kuitenkin oltava selkeä strategia siitä, miten se voi voittaa tämän "Putinintalvisodan".

Strategiamme tämän sodan voittamiseksi olisi perustuttava seuraaviin seikkoihin (lyhyellä ja pitkällä aikavälillä):

• Meidän onsovittava ja toteutettava EU:n tasolla nopeita toimenpiteitä, joita tarvitaan talven vakauttamiseksi; pandemian aikana onnistuimme lieventämään pandemian uhkia talouksillemme ja kansalaisillemme; samalla tavalla voimme hallita ja lieventää "Putinintalvisodan "uhkia talouksillemme ja kansalaisillemme ;
• Meidän on julistettava välittömästi, että "Putinin kaasun ja öljyn" kanssa ei palata "tavanomaiseen liiketoimintaan" edes sodan jälkeen; EU on hyvällä tiellä kohti riippumattomuutta venäläisestä kaasusta: jos ennen sotaa EU toi 41 prosenttia kaasusta Venäjältä, nyt se tuo vain 7 prosenttia;
• meidän onoltava vielä kunnianhimoisempia Green Deal -aloitteen toteuttamisessa: vihreä sähköntuotanto, vihreä CBAM Venäjältä tuotavalle kaasulle; vihreä vety (ei "likaista" vetyä Venäjältä); lopulta (noin vuonna 2040) se pakottaa Venäjän toteuttamaan suuria rakenteellisia uudistuksia taloutensa rakenteessa, mikä puolestaan tuo mukanaan myösVenäjänpoliittisen rakenteenmuutoksen.

6. GEOPOLIITTISEN KRIISIN VAIKUTUS: MITEN EU:STA TEHDÄÄN GEOPOLIITTISESTI VAHVEMPI?

Kaikki tuntevat Jean Monnet'n kuuluisan lausuman: Euroopan yhteisö syntyy kriisin aikana. On paljon historiallisia ja viimeaikaisia todisteita siitä, että Monnet oli oikeassa ennustaessaan, että Euroopan yhteisö vahvistuu jokaisen kriisin jälkeen. EU:n on korkea aika tutkia, miten se voisi vahvistua tämän ainutlaatuisen geopoliittisen kriisin jälkeen.

Tätä varten EU:n on tunnistettava ja arvioitava aiemmat geopoliittiset virheensä, jotka johtivat tähän geopoliittiseen kriisiin.

Jotkin virheistä ovat hyvin selviä. Ensinnäkin oli virhe, että EU halusi mukautua Putiniin hinnalla millä hyvänsä huolimatta siitä, millaisia rikoksia hän teki. Tällainen lepyttely perustui EU:ssa laajalti levinneeseen käsitykseen, jonka mukaan demokratia ei ole mahdollista Venäjällä; siksi EU:n on sopeuduttava ydinaseita käyttävään, aggressiiviseen ja autoritaariseen Venäjään. Toiseksi oli EU:n virhe olla antamatta Ukrainalle todellista EU-jäsenyysnäkymää, koska EU pelkäsi Kremlin aggressiivista reaktiota. Tämä loi Kremliin illuusion siitä, että länsi ei puolusta Ukrainaa, jos Venäjä hyökkää sinne.

Kuten korkea edustaja Josep Borrell hiljattain (2022.10.05) avoimesti ja rohkeasti myönsi huomautuksissaan Euroopan parlamentin keskusteluissa Venäjän Ukrainaa vastaan käymästä sodasta:

"Tämä [EU:n venäläisen kaasun tuonnin radikaali vähentäminen] on jotain poikkeuksellista, jonka ansiosta voimme vapautua energiariippuvuudesta Venäjään, joka oli tärkein rajoitus ulkopolitiikassamme Venäjää kohtaan ja näin ollen myös ulkopolitiikassamme, johon Ukraina kuului. Itse asiassa meillä ei ole ollut Ukrainaa koskevaa ulkopolitiikkaa, koska se oli toissijaista Venäjän-politiikkaamme nähden, ja [Venäjän-politiikka] oli puolestaan toissijaista energiariippuvuuteemme nähden - ja sen edellytyksenä. Nyt meillä on selkeä Ukraina-politiikka, jota hallitsee tahto ja halu, että Ukrainasta tulee Euroopan unionin jäsen. Politiikka, jolla on selkeä tavoite ja joka on mahdollista, koska emme enää kärsi tästä riippuvuudesta Venäjään".

Nämä sanat kertovat selkeästä ymmärryksestä siitä, millaisia geopoliittisia virheitä olemme tehneet aiemmin suhtautumisessamme Ukrainaan ja Venäjään ja millaisia geopoliittisia strategioita meidän on alettava toteuttaa nyt.

Näiden johtopäätösten ja sodasta saatujen kokemusten perusteella on selvää, mitä strategisia toimia EU:n pitäisi toteuttaa:

• EU:n on lakattava olemasta riippuvainen Venäjän energiavaroista ja siten lakattava pelkäämästä Putinia. Emme voi antaa Kremlin ydinaseuhkausten kiristää itseämme. Tällainen jatkuva heikkous vain provosoi Putinia. EU:n on investoitava demokratian puolustamiseen ja Venäjän demokraattisen muutoksen tukemiseen, ja sillä on oltava selkeä strategia tällaista tukea varten.
• EU:n on pantava täytäntöön kunnianhimoinen laajentumisstrategia Ukrainaan, Moldovaan, Georgiaan ja Länsi-Balkanille. Tämä on EU:n ainoa tapa huolehtia naapurustostaan, joka on sen ensisijainen velvollisuus, jos se haluaa vahvistaa strategista riippumattomuuttaan.
• EU:n on uudistettava itseään tullakseen geopoliittisesti vahvemmaksi: EU:n ulkopolitiikasta on tultava paljon "eurooppalaistuneempaa", ja päätökset olisi tehtävä QMV:llä.
• EU:n on oltava valmis käyttämään paljon enemmän rahaa (ainakin niin kauan kuin sota riehuu Euroopan mantereella) EU:n sotateollisuuden tuotannon kasvattamiseen.

JOHTOPÄÄTÖKSET: 10 PISTETTÄ
(Lyhyt versio EPP-ryhmän kannanotosta)

Venäjänsota Ukrainaa vastaan on jatkunut yli kahdeksan kuukautta.Ukraina osoittaa uskomatonta rohkeutta puolustamalla itseään ja koko EU:ta. EU:n Ukrainalle antama apu on ollut erittäin tärkeässä asemassa sodan alusta lähtien. Sota tulee todennäköisesti jatkumaan. Siksi EU:n on valmistauduttava tällaiseen pidempään tulevaisuuteen laatimalla asianmukaisia järjestelmällisiä vastauksia sodan Euroopan mantereelle aiheuttamiin haasteisiin.

1. Sodan päättyminen ja Ukrainan voitto (ja sen alueiden täydellinen vapauttaminen) riippuu ainoastaan lännen toimittamien aseiden määrästä ja laadusta. Mitä nopeammin aseita toimitetaan, sitä nopeammin tulee rauha;
2. Pakotteet heikentävät Venäjän sotilaallisia voimavaroja, ja niiden pitäisi pysyä voimassa, kunnes koko Ukrainan alue on vapautettu ja Venäjä suostuu maksamaan kaikki korvaukset;
3. EU:n ja G7-maiden on kiireesti laadittava järjestelmällinen strategia Ukrainan puolustuksen ja selviytymisen rahoittamiseksi: asetoimitukset (100 miljardia euroa tarvitaan vuoteen 2023 mennessä), Ukrainan valtion toiminta (36 miljardia euroa tarvitaan vuoteen 2023 mennessä), Ukrainan jälleenrakentaminen (350 miljardia euroa tarvitaan vuodesta 2023 alkaen). EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi oltava valmiita mobilisoimaan vähintään 300 miljardia euroa merkittäviä määriä varoja Ukrainan tarpeisiin. Tarvitaan päättäväisiä ja nopeita toimia samaan tapaan kuin pandemian aikana. EU:n ja kansainvälisiä lisävaroja saatetaan tarvita "Putinintalvisodan"torjumiseksi EU:ta vastaan.EU:n ja sen kansainvälisten kumppaneiden on toimittava rinta rinnan täydentääkseen toistensa toimia;
4. Myönnettyään Ukrainalle ehdokasmaan aseman EU:n on edettävä viipymättä: jäsenyysneuvottelut on aloitettava viipymättä ja mahdollisimman pian, jotta tarvittavat uudistukset ja neuvottelut saataisiin päätökseen 3-4 vuoden kuluessa. Perimmäisenä tavoitteena on myöntää Ukrainalle (ja muille ehdokasmaille) EU:n jäsenyys ennen tämän vuosikymmenen loppua, jos ehdokasmaat toteuttavat kunnianhimoisia uudistuksia. Yhdentyminen EU:n sisämarkkinoihin olisi saatava päätökseen ennen vuotta 2025;
5. EU:n olisi nopeutettava sisäisiä uudistuksiaan valmistautuakseen tulevaan laajentumiseensa. EU:n valmistelukunnan valmistelulla ja onnistumisella on suuri geopoliittinen merkitys;
6. Ukrainan tulevista turvallisuusjärjestelyistä on suurta hyötyä koko EU:lle. Siksi jäsenvaltioiden ja Naton on oltava valmiita antamaan Ukrainalle turvatakuut sodan päätyttyä. Ukraina ansaitsee tällaiset takuut. Koska Ukrainalla on lisäksi Euroopan mantereen kokenein sotavoima, se pystyy tarjoamaan paljon enemmän turvallisuutta koko Euroopalle;
7. EU:n on osoitettava, että "business as usual" Putinin kanssa ei jatku. EU voisi osoittaa vahvan kantansa tekemällä yhdessä aloitteen erityisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta tutkimaan sotarikoksia. Näinvoitaisiin aloittaa oikeudellinen tutkintaPutininvastuusta sotarikoksiin syyllistymisestä;
8. EU:n on lakattava asettamasta etusijalle tarvetta "vuoropuheluun Putinin kanssa", koska se olisi vuoropuhelua mahdollisen sotarikollisen kanssa; samalla sen olisi tehostettava vuoropuhelua Venäjän demokraattisen opposition kanssa. Vuoropuhelulla olisi oltava vakaa institutionaalinen kehys. Valko-Venäjän oppositiolle olisi annettava samat mahdollisuudet. Näin EU:n olisi tehostettava taisteluaan demokratian puolustamiseksi;
9. EU:lla on oltava selkeät lyhyen ja pitkän aikavälin strategiat siitä, miten voittaa tämä "talvisota", jota Putin käy koko EU:ta vastaan .Tarvitaan nopeita EU-tason toimia tilanteen vakauttamiseksi. EU:n on myös julistettava, että"business as usual" "Putininkaasun ja öljyn" kanssa ei jatku, vaikka sota loppuisi .Vihreän sopimuksen kunnianhimoisempi toteuttaminen on oikea ratkaisu tähän geopoliittiseen kriisiin ja voittava strategia "Putinintalvisodassa";
10. EU:n on selvittävä tästä geopoliittisesta kriisistä geopoliittisesti vahvempana. EU:n on tarkasteltava avoimesti EU:n menneisyyden suurimpia geopoliittisia virheitä, jotka johtivat tähän kriisiin. EU:n on lakattava pelkäämästä Putinia, koska juuri tämä heikkous vain provosoi Putinia. EU:lla on oltava paljon kunnianhimoisempi EU:n laajentumisstrategia, erityisesti Ukrainaa kohtaan. EU: n on"eurooppalaistettava" ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa, ja sen on siirryttävä kohti QMV:tä.EU:n on kyettävä keräämään paljon enemmän varoja sodan aikana ja investoimaan ne EU:n sotateollisuuden tuotannon kasvattamiseen.