EPP-ryhmän kannanotto EU:n romanien osallistamisprosessista.

Johdanto

Romanit ovat asuneet Euroopassa lähes vuosituhannen ajan. Nämä yhteisöt ovat vaikuttaneet osaltaan elämämme rikkaaseen rakenteeseen ja eurooppalaiseen identiteettiin ja kulttuuriin. He muodostavat Euroopan suurimman vähemmistön. Arvioiden mukaan Euroopassa asuu 10-12 miljoonaa romania ja sinttiä, joista noin 6 miljoonaa asuu EU:ssa ja on EU:n kansalaisia.

Huomattava osa romaneista on integroitunut hyvin yhteiskuntaamme. He käyvät töissä, kasvattavat lapsia, maksavat laskuja ja veroja ja edistävät yhteiskunnan hyvinvointia. On kuitenkin myös niitä, jotka ovat syntyneet äärimmäiseen, sukupolvelta toiselle jatkuvaan köyhyyteen. He elävät epävarmoissa elinolosuhteissa ilman juomavettä ja perusinfrastruktuuria. Monilla heistä ei ole asianmukaisia henkilöllisyystodistuksia. Heillä on vaikeuksia löytää vakituista työtä, koska he eivät täytä monia työn vaatimuksia, ja heillä on vain rajalliset mahdollisuudet kehittää taitojaan ja osaamistaan. He kohtaavat edelleen eriarvoisuutta, laajalle levinnyttä syrjintää ja kasvavaa syrjäytymistä muista kuin romaneista koostuviin ikätovereihinsa nähden jokapäiväisen elämän keskeisillä osa-alueilla, kuten laadukkaan koulutuksen, työpaikkojen, terveydenhuollon ja asumisen saannissa. Tämä tilanne ei ainoastaan haittaa heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamista, vaan vaikuttaa myös kielteisesti Euroopan unionin yhteenkuuluvuuteen.

Tällaisia johtopäätöksiä on viime vuosina toistuvasti esitetty useissa eri sidosryhmien laatimissa raporteissa, muun muassa Euroopan parlamentin päätöslauselmissa ja Euroopan komission vuotuisissa tiedonannoissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden edistymistä romanien kotouttamisessa ja jotka perustuvat EU:n perusoikeusviraston (FRA) näyttöön.

Huolimatta aiempien vuosien ponnisteluista, joita EU:ssa on tehty miljoonien romanien tilanteen parantamiseksi, FRA:n EU-MIDIS II -tutkimuksen valittujen tulosten mukaan noin 80 prosenttia tutkimukseen osallistuneista romaneista elää maansa köyhyysriskirajan alapuolella, joka kolmas romani asuu asunnossa, jossa ei ole vesijohtovettä, joka kolmas romanilapsi asuu kotitaloudessa, jossa joku on mennyt nukkumaan nälkäisenä vähintään kerran edellisen kuukauden aikana, ja 50 prosenttia 6-24-vuotiaista romaneista ei käy koulua. Aikana, jolloin EU on luonut ennennäkemätöntä vaurautta, korkeat sosiaaliset standardit ja suuret mahdollisuudet kansalaisilleen, nämä tosiasiat ovat järkyttäviä ja mahdottomia hyväksyä.

Vaikka EU ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman aikamme suurissa haasteissa, kuten ilmastonmuutoksessa ja digitaalistrategiassa, sen ei pitäisi unohtaa romanien jatkuvaa epävarmaa tilannetta. Sen taustalla on paitsi moraalinen ja poliittinen myös taloudellinen välttämättömyys. EU:n on varmistettava, että kaikilla EU:n kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

EU ja jäsenvaltiot ovat kukin toimivaltuuksiensa rajoissa yhteisvastuussa romanien osallisuudesta. Romaniväestön todellisen muutoksen aikaansaaminen on kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla. Vuodesta 2011 lähtien jäsenvaltioiden toimia on ohjattu ja seurattu "EU:n vuoteen 2020 ulottuvien romanien integrointistrategioiden puitteiden" avulla osana laajempaa EU:n toimintasuunnitelmaa ja muun muassa EU-ohjausjaksoa. Vaikka sekä EU:n että kansallisella tasolla on otettu käyttöön monenlaisia poliittisia, oikeudellisia ja rahoitusvälineitä, edistystä on saavutettu vain vähän.

Olisi tunnustettava hyödyllisiksi osoittautuneet institutionaaliset muutokset ja romaneille suunnatut toimenpiteet sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Valitettavasti edellä mainitun EU:n kehyksen täytäntöönpanovaiheen jälkeen, joka on kestänyt lähes kymmenen vuotta, haavoittuvassa asemassa olevien romanien arjessa on kuitenkin tapahtunut vain vähän muutoksia.

On selvää, että ilman EU:n ja jäsenvaltioiden tehostettua sitoutumista yhteiskuntiemme sosiaalinen kahtiajako lisääntyy entisestään, alueelliset erot syvenevät ja kuilu romanien ja muiden kuin romanien välillä syvenee edelleen.

EU tarvitsee uuden alun, ja sen on keskityttävä entistä enemmän toteuttamiseen.

Euroopan komission tämän vuoden loppuun mennessä hyväksymä romanien tasa-arvoa ja osallisuutta vuoteen 2030 koskeva EU:n aloite tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden antaa uutta pontta meneillään olevalle EU:n romanien osallisuusprosessille, joka toteutetaan vuoteen 2020 ulottuvan romanien kansallisia kotouttamisstrategioita koskevan EU:n kehyksen puitteissa.

Viime vuosina on havaittu monia ongelmia. Tämän seurauksena on suunniteltu toimintalinjoja ja otettu käyttöön poliittisia, rahoituksellisia ja oikeudellisia välineitä. Niiden tehokas ja tuloshakuinen täytäntöönpano on kuitenkin ollut hidasta, ja sitä on tukenut vahva poliittinen johtajuus ja sitoumus kaikilla tasoilla (EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla). Näiden ratkaisevien osatekijöiden puuttuminen on itse asiassa johtanut tähänastisen prosessin epäonnistumiseen.

Jotta romanien osallisuuden edistämisprosessi vuoteen 2030 mennessä olisi uskottava ja menestyksekäs, lähestymistapaa on muutettava perusteellisesti.

On selvää, että tilanne on huolestuttava useissa EU:n jäsenvaltioissa. Kansallisia ponnisteluja romanien osallisuuden edistämiseksi olisi nopeutettava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Vielä enemmän huomiota olisi kiinnitettävä niihin jäsenvaltioihin, joissa tehoton romanien osallistamisprosessi aiheuttaa makrotaloudellisia haasteita, syventää alueellisia eroja ja haittaa siten EU:n sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tämä koskee erityisesti EU:n jäsenvaltioita, joissa on huomattava romaniväestö. EU:n tuki näille maille olisi mitoitettava haasteisiin nähden. Näissä maissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota politiikkojen ja toimenpiteiden tehokkuuteen.

Tähän liittyen vankkojen ja perusteellisten seuranta- ja arviointijärjestelmien käyttöönoton olisi oltava ratkaisevan tärkeää.

Positiivinen, kestävä ja pysyvä muutos olisi voitava saavuttaa valtavirtaisten uudistusten avulla, ja kohdennettujen toimenpiteiden olisi täydennettävä niitä. Kokemusten mukaan romanien osallistamisprosessin rajoittaminen vain romanien osallistamiseen tähtääviin hankkeisiin tuottaa vain rajallisia tuloksia, varsinkin kun tällaisille hankkeille ei ole jatkuvuutta. Ne ovat usein kalliita, tehottomia, herättävät suuria odotuksia ja aiheuttavat päättyessään paljon turhautumista, koska jatkuvuutta ei ole.

Perusinfrastruktuuriin tehtäviä investointeja, joilla parannetaan heikossa asemassa olevien romanien mahdollisuuksia saada juomavettä ja saniteettipalveluja, olisi kiireellisesti asetettava etusijalle. COVID-19-taudin puhkeaminen on paljastanut, että jotkin EU:n jäsenvaltiot eivät ole pystyneet puuttumaan tähän tilanteeseen, vaikka EU:n varoja on myönnetty huomattavia määriä tähän tarkoitukseen.

COVID-19-pandemian pitäisi toimia herätyskellona monille Euroopan valtioille, erityisesti niille, joissa on paljon romaniväestöä, jolla ei ole mahdollisuutta käyttää peruspalveluja. On selvää, että ylikansoitetuilla asuinalueilla tai turvakodeissa ilman vesijohtovettä ja perushygieniapalveluita elävien romaniyhteisöjen on lähes mahdotonta noudattaa sosiaalista etäisyyttä koskevia sääntöjä tai noudattaa tiukkoja hygieniatoimenpiteitä, jotta koronaviruksen tai muiden virusten leviäminen voidaan estää. Romanit ovat altistuneet muita väestöryhmiä suuremmille terveysriskeille edellä mainituista syistä. Samaan aikaan romanien syyttämistä kansanterveyden vaarantamisesta levittämällä koronavirusta, kuten olemme nähneet joissakin maissa, ei pitäisi hyväksyä. Virukset eivät tee eroa rodun tai etnisen alkuperän välillä.

Näissä maissa EU:n on kiireesti pyrittävä saavuttamaan parempia tuloksia romanien tulevissa kotouttamispyrkimyksissä. Ohjelmakaudella 2014-2020 EU varasi 1,5 miljardia euroa romanien kotouttamisen tukemiseen. ESI-rahastojen yhteydessä otettiin käyttöön ennakkoehto, jonka mukaan on otettava käyttöön kansallinen romanien osallisuutta koskeva strateginen toimintakehys, määriteltävä asianomaiset epäsuotuisassa asemassa olevat mikroalueet tai segregoituneet asuinalueet ja pantava täytäntöön toimenpiteitä, joilla pyritään kuromaan umpeen kotouttamiskuilu. Monissa tilanteissa poliittisen tahdon ja päättäväisyyden puute, vastaanottokykyyn liittyvät ongelmat, paikallisviranomaisten kiinnostuksen puute, romaneille suunnattujen hankkeiden/ohjelmien hajanaisuus, kattavan ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan puute, tehokkaan hallinnon koordinoinnin puute ja jatkuva syrjintä ovat kuitenkin vain joitakin syitä, jotka ovat johtaneet varojen tehottomaan käyttöön ja liian vähäiseen käyttöön useissa jäsenvaltioissa. Nämä seikat on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavalla ohjelmakaudella. Valvonnan ja vastuuvelvollisuuden puute avaa myös mahdollisuuden varojen väärinkäytölle ja korruptiolle. Näiden haasteiden huomiotta jättäminen lisää romanivastaisia asenteita, populismia ja ääriliikkeitä yhteiskunnissamme.

Romanien osallisuus on kaksisuuntainen prosessi

Kuten Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) on havainnut, jatkuvat ilmiöt, kuten laajalle levinnyt syrjintä ja romanivastaisuus, ovat osoittautuneet esteeksi pyrkimyksille parantaa romanien elinmahdollisuuksia ja elintasoa. Tehokkaita toimenpiteitä romanien vastaisen retoriikan ja vihapuheen torjumiseksi, rasistiseen, stereotyyppiseen tai muulla tavoin leimaavaan kieleen tai käyttäytymiseen, joka voi olla yllyttämistä romaneihin kohdistuvaan syrjintään, olisi rangaistava perusteellisesti. Tämän vuoksi on elintärkeää, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön voimassa olevan syrjinnän vastaisen lainsäädännön.

Syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpano ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi olisi toteutettava hyviä viestintä- ja valistustoimia sekä valtaväestölle suunnattuja valistustoimia, jotta se ymmärtäisi paremmin romanien osallisuuden hyödyt koko yhteiskunnalle ja prosessin monimutkaisuuden. Tiedotusvälineillä, myös sosiaalisella medialla, on tässä suhteessa ratkaiseva rooli.

Romanien osallisuus on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää ajattelutavan muutosta sekä romaneilta että muilta kuin romaneilta. Osallisuutta olisi käsiteltävä myös edistämällä roolimalleja sekä opetussuunnitelmilla ja opetusmateriaaleilla, jotka syventävät romanien ja heidän historiansa ja kulttuurinsa tuntemusta. Tämä on erityisen tärkeää keskinäisen rauhanomaisen rinnakkaiselon kannalta etnisesti sekoittuneissa yhteisöissä ja alueilla.

Sosiaalinen syrjäytyminen ja syvä köyhyys, joita haavoittuvassa asemassa olevat romaniyhteisöt kohtaavat, ovat usein laittoman käyttäytymisen syitä. Joissakin jäsenvaltioissa romanit joutuvat järjestäytyneen kerjäämisen uhreiksi. Monissa tapauksissa kyse on lapsista, joiden hyvinvointi ja tulevaisuus kärsivät. Tähän kielteiseen ilmiöön on puututtava järjestelmällisesti ja koordinoidusti. Jos näin ei tehdä, se voi aiheuttaa turhautumista ja ahdistusta jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa. Lisäksi se uhkaa lietsoa romanivastaisia asenteita entisestään. Tämän vuoksi tarvitaan järjestelmällistä lähestymistapaa, jotta tähän yhteiskunnalliseen ilmiöön voidaan löytää kestäviä pitkän aikavälin ratkaisuja.

Myös romaninaisten ja -tyttöjen kohtaamaan syrjintään, jota esiintyy paitsi romaniyhteisöjen ulkopuolella myös niiden sisällä, kuten perheväkivaltaan tai varhaisiin raskauksiin, on kiinnitettävä enemmän huomiota. Nämä ovat monimutkaisia kysymyksiä, joita olisi käsiteltävä sekä valtavirtapolitiikassa että kohdennetuissa toimissa, joissa luottamuksen rakentaminen on avainasemassa. Tätä varten poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattilaisia olisi koulutettava siihen, miten romaninaisten ja -tyttöjen kanssa voidaan toimia herkästi ja rakentaa luottamusta yhteisössä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uhreja kohdellaan syrjimättömällä tavalla.

Koulutus on paras investointi romaneille sekä Euroopan tulevalle kasvulle ja hyvinvoinnille.

Romanien syrjäytymisen ja köyhyyden noidankehä voidaan katkaista vain kattavilla, sitoutuneilla ja hyvin rahoitetuilla pitkän aikavälin yleissivistävillä koulutusstrategioilla, joissa puututaan täysimääräisesti kaikkiin tärkeimpiin tekijöihin ja olosuhteisiin, jotka määrittelevät romanien epävarman tilanteen. Näihin kuuluvat koulutukselliset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat, myös rasismi ja syrjintä. Näiden koulutusstrategioiden olisi perustuttava koulutuksen ammattilaisten, keskus- ja paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, romaniyhteisöjen ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden kansalaisten laajaan osallistumiseen.

Koulutuksessa toteutettavien osallistavien toimenpiteiden tavoitteena olisi oltava romanilasten ja kaikkien muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien integroiminen mahdollisimman laajasti koulutusjärjestelmään varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen, mikä on edellytys henkilökohtaiselle kehitykselle ja urakehitykselle.

Tätä varten on tarpeen parantaa ja uudistaa merkittävästi useiden EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä. Näitä järjestelmiä olisi uudistettava siten, että romanilapset hyötyvät samoista koulutusmahdollisuuksista kuin muutkin kuin romanilapset.

Tämä edellyttää, että tunnustetaan täysimääräisesti se, että romanilapsilla ei ole kotona samoja oppimismahdollisuuksia kuin heidän ikätovereillaan. Romanilapsille olisi tarjottava aktiivisia lisätoimia ja tukiopetusta, jotta he pääsisivät pois itseään ylläpitävästä matalan koulutustason ja siihen liittyvän koulunkäynnin keskeyttämisen kierteestä. Hallitusten olisi osoitettava riittävästi varoja ja asiantuntevia henkilöresursseja sen varmistamiseksi, että kaikki edellä mainitut tekijät otetaan käyttöön. On kiinnitettävä enemmän huomiota vanhempien osallistumiseen lastensa koulutuksen tukemiseen ja annettava vanhemmille heidän tarvitsemaansa tukea.

On olennaisen tärkeää helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja seurata tilannetta, jotta Euroopan komissiolle voidaan antaa säännöllisiä arvioita. Euroopan unionin olisi tarjottava foorumi hyvien käytänteiden jakamiselle, ja Euroopan neuvoston suositukset voisivat myös tarjota vertailuvälineitä. Yhtäkään romanilasta ei pitäisi rangaista vain siksi, että hän on syntynyt köyhyyteen. Joissakin EU:n jäsenvaltioissa nämä lapset sijoitetaan kehitysvammaisille tarkoitettuihin erityiskouluihin, vaikka heillä ei olisikaan vammoja, tai heidät erotetaan muista kuin romanilapsista tavallisissa kouluissa tai luokissa. Heidän koulutuksensa olisi aloitettava mahdollisimman varhain varhaiskasvatuslaitoksissa, jotta heidän osallistumisensa ja valmiutensa tulevaan oppimiseen paranisivat. Sen olisi jatkuttava toisen asteen koulutukseen asti. Yhdenkään romanilapsen ei pitäisi valmistua koulusta ilman pätevyyttä, jota hän tarvitsee menestyäkseen työmarkkinoilla ja menestyäkseen elämässään. Ammatillista koulutusta koskevat politiikat sekä aktiivinen aikuiskoulutus, joka on suunnattu heikosti koulutetuille aikuisille, olisi myös asetettava etusijalle. Tätä varten on kiinnitettävä enemmän huomiota siirtymiseen eri koulutusväylien välillä tarjoamalla asianmukaista koulutus- ja uraohjausta.

On ratkaisevan tärkeää, että romanioppilaat saavat myös digitaalisia taitoja ja valmiuksia, joiden avulla he voivat tarttua mahdollisuuksiin ja tulla arvokkaiksi kansalaisiksi, jotka muokkaavat Euroopan tulevaisuutta. Tähän kuuluu myös sen varmistaminen, että heillä on mahdollisuus saada digitaalista opetusta. Nykyinen COVID-19-pandemia on entisestään korostanut eriarvoisuutta Euroopassa; syrjäytyneillä romanilapsilla ei ole ollut mahdollisuutta saada etä- tai verkkokoulutusta, kuten heidän ei-romanilaisilla ikätovereillaan on ollut. Tämän saavuttamiseksi romanilapset olisi asetettava koulujen toimintaohjelmien keskiöön, ja heidän fyysiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiinsa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

Muutetaan romaneja koskevaa ajattelutapaa vapauttamalla romanien potentiaali.

Romaneja ei pitäisi nähdä taakkana vaan mahdollisuutena, erityisesti demografisten haasteiden aikana. Ikääntyvässä Euroopassa on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta, ja siksi osa työvoimasta tuodaan kolmansista maista. Romaniväestö muodostaa merkittävän ja kasvavan osan väestöstä ja tulevasta työvoimasta. Siinä on valtava potentiaali, jota ei ole vielä hyödynnetty. Maille, joissa on merkittävä romaniväestö, taloudellinen osallisuus voi tuoda arviolta noin 500 miljoonan euron hyödyt vuosittain. Talouden tuottavuus paranisi, minkä seurauksena valtion sosiaaliturvamaksut pienenisivät ja tuloverotulot kasvaisivat. Romanit voidaan nähdä eri tavoin tulevina työntekijöinä, yrittäjinä, veronmaksajina, kuluttajina, sijoittajina jne.

Jotta romanit voitaisiin ottaa täysimääräisesti mukaan myös työmarkkinoille, on puututtava asianmukaisesti rakenteelliseen syrjintään, alueelliseen eriytymiseen ja riittämättömiin poliittisiin toimiin, jotka ovat keskeisiä tekijöitä, jotka estävät edistymisen romanien integroitumisessa yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Erityisesti näinä aikoina, jolloin Eurooppa on siirtymässä kohti digitaalista aikakautta, romanien olisi voitava tarttua tähän muutokseen liittyviin uusiin mahdollisuuksiin. Romanien työllistäminen ei saisi rajoittua vain romanien osallistumiseen julkisiin rakennusurakoihin, kuten joissakin jäsenvaltioissa on nähty. Nämä ohjelmat eivät paranna osallistujien taitoja. Näin ollen romanit eivät pääse työttömyysloukusta eivätkä löydä työtä avoimilta työmarkkinoilta. Suuri osa romaneista joutuu näin ollen harmaan talouden piiriin, mikä on haitallista heille ja koko taloudelle. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi aktiivisesti torjuttava tällaisia käytäntöjä ja muutettava tällaiset työt laillisiksi työsopimuksiksi, mikä toisaalta suojaa romanityöntekijöitä ja toisaalta takaa valtiolle verotulot.

Jäsenvaltioiden olisi parannettava romanien taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia. Tämä voitaisiin toteuttaa yritysten vahvemmalla sitoutumisella, erityisesti paikallistasolla, muun muassa kannustamalla pitkäaikaistyöttömien palkkaamista, mutta myös tukemalla romaniyrittäjyyttä, sosiaalisia yrityksiä ja lisäämällä työllistymismahdollisuuksia keskittyen romaninuoriin ja -naisiin.

Romanit muokkaavat tulevaisuuttaan ja Euroopan tulevaisuutta.

Eurooppalaisena oleminen tarkoittaa nykyään sitä, että ihmisellä on mahdollisuus menestyä ja oikeus ihmisarvoiseen toimeentuloon mieluiten kotipaikkakunnalla tai -alueella. Romanien laajempi taloudellinen osallisuus parantaisi sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vähentäisi alueellisia eroja paitsi EU:ssa myös laajentumismaissa, sillä Euroopan vähiten kehittyneillä alueilla on paljon syrjäytyneitä romaniyhteisöjä. Monivuotisen ohjelmakauden 2021-2027 uuden sukupolven rahastojen (InvestEU- ja ESI-rahastot) älykkäällä käytöllä olisi ratkaiseva merkitys köyhyyden, asumisessa tapahtuvan syrjäytymisen ja romaniväestön kokeman puutteen poistamisessa. Kansallinen romanien kotouttamisstrategia on jälleen edellytys varojen kanavoinnille, jolla pyritään nopeuttamaan romanien kotoutumista ja ehkäisemään ja/tai poistamaan heidän eriytymisensä.

Kun EU ja jäsenvaltiot pyrkivät luomaan sosiaalisesti oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja tasa-arvoisia yhteiskuntia, niiden ei pitäisi unohtaa romanien toiveita. Romanien poliittisen edustuksen sekä kansalais- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen jatkuva tukeminen ja lisääminen EU:n ja kansallisella tasolla olisi tärkeää.

Romaneja olisi rohkaistava osallistumaan aktiivisesti paikalliseen, kansalliseen ja eurooppalaiseen päätöksentekoon, jotta he voisivat osallistua enemmän heitä koskevien valtavirtapolitiikkojen muotoiluun. Erityisesti romaninuorista olisi tultava romanien kotouttamisen liikkeellepaneva voima EU:ssa. Heidän pitäisi olla muutoksen tekijöitä eikä muutoksen vastaanottajia. Romaniäänestäjiä ei pitäisi muistaa vain vaalien aikaan. Näin ollen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota väitettyihin vaalivilppiin, joissa käytetään hyväksi haavoittuvia romaniyhteisöjä. Jäsenvaltioiden vaaliviranomaisia kehotetaan toimimaan aktiivisesti näiden väitteiden käsittelyssä. Romaniäänestäjien valistaminen on tässä yhteydessä tärkeää.

Koska digitaalisten tiedotusvälineiden kautta leviävä disinformaatio heikentää kaikkien kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin, pahentaa sosiaalista polarisaatiota ja haittaa kansalaisten kykyä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, romaniväestön uutislukutaitoa tukevia toimia olisi lisättävä. Uutislukutaito, väärennettyjen uutisten erottaminen todellisista uutisista ja uutislähteiden arvioinnin opettelu on ratkaisevan tärkeää digitalisaation edetessä, erityisesti haavoittuvissa yhteisöissä.

EU:n tasolla olisi vahvistettava nykyisiä romanien tukifoorumeita, jotka sitouttavat romanit heitä koskeviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Yksi ala, jolla romanien osallistuminen olisi tärkeää, on Euroopan tulevaisuutta koskeva osallistumisprosessi, jossa eurooppalaiset voivat vaikuttaa siihen, mitä EU tekee ja miten se toimii heidän hyväkseen. Romanien vahvempi osallistuminen oman ja Euroopan tulevaisuuden muokkaamiseen voisi osaltaan muuttaa ajattelutapoja ja torjua syvään juurtuneita ennakkoluuloja ja stereotypioita, laajalle levinnyttä syrjintää ja romanivastaisuutta kaikkialla Euroopassa.

Näinä haastavina aikoina ja tulevina vuosikymmeninä EU:lla ei ole varaa jatkaa romanien osallistamisprosessia ilman merkittäviä muutoksia ja jättää huomiotta liian monien kansalaistensa huolestuttavaa todellisuutta. Se vaikuttaa meidän kaikkien sosiaaliseen ilmapiiriin ja hyvinvointiin. Ilman romanien todellista osallisuutta EU on vaarassa menettää uskottavuutensa.