Siirtolaiskriisit eivät ole väistämättömiä

Kun varoitimme tämän vuoden tammikuussa, että Eurooppa käveli unissakävellen uuteen muuttoliikekriisiin, sosiaalidemokraatit ja liberaalit syyttivät meitä populismin liekkien lietsomisesta. He sivuuttivat varoituksemme ja kansalaisten huolenaiheet. Sen sijaan, että he olisivat etsineet ratkaisuja Eurooppaan suuntautuvan laittoman siirtolaisvirran pysäyttämiseksi, he jättivät sen huomiotta.

Samaan aikaan kun kaikkien puolueiden pormestarit ja paikallisvaltuutetut hälyttävät siitä, että he ovat saavuttaneet rajansa siinä, mitä he voivat tehdä auttaakseen ihmisiä, vasemmisto hidastaa turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädännön uudistamista Euroopassa ja torpedoi yritykset tehdä yhteistyötä Pohjois-Afrikan maiden, kuten Tunisian, kanssa laittomasti maahan saapuvien veneiden määrän vähentämiseksi. Poliittinen vastuu tästä epäonnistumisesta Euroopan rajojen suojelussa on täysin sosiaalidemokraattien ja liberaalien leirissä.

Nyt Eurooppa joutuu jälleen kohtaamaan muuttoliikekriisin, ja poliittinen tragedia on se, että näimme sen tulevan. Viikossa yli 10 000 siirtolaista saapui Lampedusan rannikolle, joka on pieni, noin 6 000 asukkaan saari 145 kilometrin päässä Tunisian rannikosta. Muutamassa tunnissa tämän pienen saaren väkiluku kaksinkertaistui kaikkine seurauksineen, joita tästä aiheutuu siirtolaisille, viranomaisille ja asukkaille. Tämä on tilanne, jota yksikään kaupunki tai kunta ei pitäisi hyväksyttävänä missään päin Eurooppaa.

Ilman eurooppalaista lähestymistapaa siirrymme siirtolaiskriisistä toiseen. Nyt on aika toimia.

Suoraan sanottuna olemme tässä tilanteessa, koska presidentti Macron ja liittokansleri Scholz kieltäytyivät ottamasta vastuuta tästä eurooppalaisesta ongelmasta. Lampedusa ei ole vain italialainen saari, se on eurooppalainen saari, eivätkä sinne saapuvat ihmiset halua jäädä sinne. He haluavat mennä Ranskaan ja Saksaan, Ruotsiin ja Alankomaihin. Miten on mahdollista, että Ranskan ja Saksan johtajat voivat sivuuttaa yksinkertaisen tosiasian: ihmiset eivät mene Italiaan, vaan Eurooppaan. Sen sijaan, että katsomme muualle ja jätämme Italian yksin tämän asian kanssa, Euroopan on tarjottava ratkaisuja yhdessä.

Ranskan hallitus lähettää kuitenkin nopeasti vahvistuksia Italian rajalle pitääkseen talousmuuttajat Italiassa, mutta se on tähän asti kieltäytynyt Saksan hallituksen tavoin tukemasta Tunisiaa koskevaa sopimusta, joka voisi vähentää laittomasti maahan saapuvien määrää. Emme ole naiiveja sen suhteen, kenen kanssa olemme tekemisissä Tunisissa, mutta emme voi estää ihmisiä vaarantamasta henkeään Välimeren ylittämisessä rakentamatta hyviä suhteita Pohjois-Afrikan maihin. Odotamme, että sisäministerit lähettävät seuraavassa kokouksessaan yksiselitteisen viestin Tunisian kanssa tehtävän sopimuksen tukemisesta.

Kaiken kukkuraksi sosiaalidemokraattien ja liberaalien ainoa ehdotus laittoman maahanmuuton hallinnan palauttamiseksi on etsintä- ja pelastusoperaatiot. Emme vastusta etsintä- ja pelastusoperaatioita, mutta se ei voi tarkoittaa vain sitä, että pelastetut ihmiset tuodaan automaattisesti johonkin eurooppalaiseen satamaan. Tarvitsemme Välimerelle uuden eurooppalaisen merivoimien operaation, mutta sen on kyettävä tuomaan siirtolaiset takaisin Pohjois-Afrikan rannikolle. Se on ainoa tapa murtaa niiden rikollisjengien liiketoimintamalli, jotka rikastuvat salakuljettamalla ihmisiä Eurooppaan.

Totuus on myös se, että valtaosa ylimenevistä ihmisistä on taloussiirtolaisia, ei pakolaisia, joilla on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saada kansainvälistä suojelua Euroopassa. Ihmiskauppiaat tietävät kuitenkin myös, että Euroopan palautuspolitiikka ei toimi. Kun ihminen on kerran ylittänyt rajan, menettelyt ja logistiikka ovat niin monimutkaisia ja kalliita, että on lähes mahdotonta lähettää ketään takaisin. Tästä huolimatta Euroopan vasemmisto haluaa tehdä lainsäädännöstä entistäkin rajoittavamman. Sen sijaan, että taloussiirtolaisia yritetään levittää kaikkialle EU:hun, heidät pitäisi lähettää takaisin nopeasti ja johdonmukaisesti.

Eurooppa on ottanut viime vuosina vastaan enemmän ukrainalaisia pakolaisia kuin me koskaan historiassamme. Olemme ylpeitä siitä. Pidämme kiinni turvapaikkaoikeuden perusoikeudesta, joka on suhteitamme muuhun maailmaan määrittävä periaate. Samaan aikaan muuttoliikkeen laajuus ja monimutkaisuus on muuttunut radikaalisti. Mitä kauemmin odotamme realistisempaa ja vähemmän idealistista lähestymistapaa maahanmuuttoon, sitä enemmän se heikentää kansalaisten luottamusta hallitukseen, olipa se sitten paikallinen, kansallinen tai eurooppalainen.

Se ei ole väistämätöntä. Tiedämme, mitä tehdä. Tarvitsemme vain, että Eurooppa yhdistyy maahanmuutto- ja turvapaikkauudistuksen ympärille, joka on saavutettavissa. Olemme lähempänä kuin koskaan sopimukseen pääsemistä. Vuosien päästä ihmiset muistelevat tätä hetkeä suurimpana hukkaan menneenä tilaisuutena vuosikymmeneen tai ensimmäisenä askeleena, jonka avulla Eurooppaan saapuvat muuttovirrat saadaan jälleen järjestykseen.

Läpimurron aikaansaamiseksi sosiaalidemokraattien ja liberaalien on hyväksyttävä, että maailma on uusi ja että ilman eurooppalaista lähestymistapaa siirrymme siirtolaiskriisistä toiseen, mikä ruokkii hitaasti äärioikeistoa ja heikentää ihmisten tukea Euroopan unionille. Nyt on aika toimia.