Georgian vapaustaistelu on osa Euroopan vastarintaa Venäjän imperialismia vastaan.

Yli 100 talvipäivän ja -yön ajan Georgian päättäväisimmät kansalaiset ovat vastustaneet Bidzina Ivanishvilin venäjämielistä hallintoa. Heidän rauhanomaisen taistelunsa päämääränä on yksinkertainen mutta ratkaiseva valinta: paluu Venäjälle tai eteneminen kohti Euroopan unionia. Ainoa tapa ratkaista tämä kriisi on järjestää uudet vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit asianmukaisen kansainvälisen valvonnan alaisuudessa, mutta Georgia tarvitsee tähän EU:n vankkaa tukea.

Tbilisistä viesti EU:n pääkaupungeille ja Euroopan komissiolle on selvä: Georgian vapaustaistelu on olennainen osa Euroopan laajempaa vastarintaa venäläistä imperialismia vastaan.

Tukemalla georgialaisia emme ainoastaan auta Ukrainaa, Moldovaa ja Armeniaa, vaan myös vahvistamme Euroopan unionia ja puolustamme itseämme.

Washingtonin viimeaikainen historiallinen muutos ei millään tavoin heikennä vapautta rakastavien georgialaisten päättäväisyyttä puolustaa maataan yrityksiltä saattaa Georgia takaisin Kremlin vaikutuspiiriin ja pysäyttää sen eurooppalainen tie.

Washingtonin viimeaikainen historiallinen muutos ei millään tavoin heikennä vapautta rakastavien georgialaisten päättäväisyyttä puolustaa maataan yrityksiltä saattaa Georgia takaisin Kremlin vaikutuspiiriin ja pysäyttää sen eurooppalainen tie.

Kansa on edelleen päättäväinen. Georgian tilanne on kuitenkin synkkä. Bidzinan hallinto ja sitä vastaan protestoivat kansalaiset ovat maailmojen päässä toisistaan. Bidzina ei ole kiinnostunut Euroopasta. EU:n säännöt ja arvot ovat ristiriidassa hänen tavoitteensa kanssa pitää kiinni vallasta ja suojella Venäjällä ansaitsemiaan miljardeja.

Bidzinan intressit ovat yhteneväiset Kremlin intressien kanssa, minkä vuoksi on vaikea löytää tehokasta painostuskeinoa, jolla hallinto voitaisiin pakottaa järjestämään vapaat parlamenttivaalit, jotta Georgian kansan todellinen tahto tulevaisuudestaan tulisi näkyviin. Valitettavasti EU:n jäsenvaltiot eivät ole yksimielisiä Georgian suhteen.

Huonot uutiset

Viktor Orbánin Unkari on Georgian hallinnon vahvin liittolainen EU:ssa ja heikentää aktiivisesti yhteisiä ponnisteluja. Unkari on pahamaineinen sabotoija, ja se estää yhteiset pakotteet Bidzinaa ja muita henkilöitä vastaan, jotka ovat vastuussa sorroista, pidätyksistä ja poliittisista vankeuksista.

Tämän lisäksi eräs toinen ryhmä maita on päättänyt olla välittämättä hallinnon autoritaarisesta ajelehtimisesta ja asettaa lyhyen aikavälin vakauden demokraattisten arvojen edelle - aivan kuten ne aikoinaan tekivät Putinin kanssa ennen vuotta 2022. Niiden asenteet johtuvat liike-elämän eduista ja väsymyksestä EU:n laajentumiseen. Valitettavasti joidenkin länsimaisten poliitikkojen mielestä Etelä-Kaukasus, Georgia mukaan lukien, on edelleen jälkijättöinen alue, jota pidetään edelleen EU:n kehän ulkopuolella.

Kuten aina, Baltian maat, Pohjois-Euroopan maat ja Alankomaat ymmärtävät tilanteen parhaiten, ja Saksan uuteen hallitukseen kohdistetaan suuria toiveita.

Myös Ranskalla on syvät siteet Etelä-Kaukasiaan - sekä presidentti Salome Zourabishvilin ponnistelujen että armenialaisen diasporan historiallisten yhteyksien ansiosta.

Tilanteesta on tullut entistäkin epävakaampi Washington D.C.:stä viime aikoina saatujen ristiriitaisten signaalien jälkeen. Yhdysvallat, joka on ollut Georgian Eurooppa-myönteisen tulevaisuuden vahva puolestapuhuja, on nyt horjumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää koko alueen vakauden kannalta, jota Venäjän imperialistinen laajentuminen uhkaa. Georgia ei ole poikkeus.

Viime aikoihin asti Yhdysvalloilla oli ratkaiseva rooli riippumattomien tiedotusvälineiden tukemisessa ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa kansalaisjärjestöjen kautta. Nyt, kun USAID:n toiminta on keskeytetty, tämä tuki on kadonnut kokonaan. Yrittäessään korjata vähäpätöisen ongelman Yhdysvallat on sen sijaan katkaissut elintärkeän elinehdon ja rampauttanut Georgian demokratialiikkeen silloin, kun se tarvitsee apua eniten. Toivon vilpittömästi, että keskeytys on väliaikainen ja että Yhdysvallat palaa takaisin rooliinsa demokratioiden ja autoritaarista hallintoa vastustavien kansalaisyhteiskuntien keskeisenä tukijana.

Viimeisin isku demokratialle

Kaikkien itsevaltiaiden tavoin Bidzina on ottanut haltuunsa tärkeimmät valtion tiedotusvälineet jo kauan sitten. Yksi viimeaikaisista kipeimmistä hyökkäyksistä demokratiaa vastaan oli se, että Bidzinalle uskolliset liike-elämän intressit valtasivat Georgian tärkeimmän opposition televisiokanavan Mtavarin. Kanava on nyt lopettanut lähetyksensä kokonaan. Muita riippumattomia tiedotusvälineitä tukahdutetaan, uhkaillaan ja tukahdutetaan hitaasti. Kymmenien toimittajien kimppuun on hyökätty ja heitä on pidätetty mielivaltaisesti, ja jotkut heistä, kuten Mzia Amaglobeli, josta on tullut Georgian vastarinnan symboli, ovat edelleen kaltereiden takana epävarmoissa oloissa.

Se on symbolinen mutta syvästi huolestuttava merkki muuttuvasta tilanteesta: Georgiassa vietettiin Neuvostoliiton hyökkäyksen vuosipäivää, jolloin bolsevikit murskasivat maan 1900-luvun alun itsenäisyysliikkeen. Perinteisesti tätä päivää juhlistettiin tapahtumalle omistetulla muistomerkillä, jossa oli läsnä ulkomaisia suurlähettiläitä.

Tällä kertaa Yhdysvaltojen suurlähetystön lisäksi paikalta puuttui myös Yhdysvaltojen sotilashenkilöstö, joka aiemmin oli aina osallistunut juhlaan osoittaakseen kunnioitustaan.

Nämä ovat syvästi huolestuttavia muutoksia, joilla voi olla vakavia seurauksia paitsi alueelle myös koko Euroopalle.

Donald Trump on Bidzinan suurin toivo, eivätkä he peittele sitä. Toivokaamme, että Washington tuottaa heille pettymyksen.

Hallinto seuraa Lukašenkon tietä - se muuttaa lakeja päivittäin tukahduttaakseen mielenosoittajat. Mielenosoituksista palaavien ihmisten kimppuun hyökätään yksitellen. Puolustus- ja ulkoministeriöistä poistetaan länsimielisiä virkamiehiä, jotka ovat Bidzinan hallinnon ensisijaisia kohteita.

Pelkoa, aggressiota ja valheita - sama tunnettu pelikirja, jota Kremliin liittoutuneet hallitukset käyttävät.

Onko vielä toivoa?

Ihmiset kysyvät usein tätä.

Toistaiseksi vastaus on kyllä.

Presidentti Salome Zourabichvilistä on tullut vastarinnan kiistaton johtaja. Myös oppositiopuolueiden johtajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ymmärtävät täysin tilanteen vakavuuden. Heidän roolinsa on ratkaiseva; he eivät aio perääntyä, ja he ovat järkähtämättömiä: "Tämä on meidän maamme, ja meidän on puolustettava sitä."

Kevät on tulossa

Georgialaiset ovat vakaasti sitä mieltä, että he ovat "kestäneet kylmät talvipäivät ja -yöt kaduilla - me kestämme kevään vielä enemmän".

He ymmärtävät, että Ukrainan kohtalo on nyt tärkeämpi kuin koskaan heidän oman tulevaisuutensa kannalta.

Tulevat päivät voivat ratkaista kaiken.

Lisäksi viestimme on viime kädessä sama kuin Britannian hallituksen vuonna 1939 antama viesti: kehotamme Georgian kansaa "Pysykää rauhallisina, jatkakaa eteenpäin!".

Presidentti Salome Zourabichvilistä on tullut vastarinnan kiistaton johtaja. Myös oppositiopuolueiden johtajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ymmärtävät täysin tilanteen vakavuuden. Heidän roolinsa on ratkaiseva; he eivät aio perääntyä, ja he ovat järkähtämättömiä: "Tämä on meidän maamme, ja meidän on puolustettava sitä." He ovat myös päättäväisiä: "Tämä on meidän maamme, ja meidän on puolustettava sitä."