EU:n maahanmuuttopolitiikka ei riitä

Maahanmuuttoa käsittelevän erityishuippukokouksen pitäisi käynnistää ratkaisevan tärkeitä uudistuksia suuren maahanmuuttajavirran vuoksi.

Eurooppa kävelee parhaillaan unissakävellen kohti seuraavaa muuttoliikekriisiä. Pelkästään viime vuonna Eurooppaan saapui vähintään 330 000 laitonta siirtolaista - se on yli 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021 ja enemmän kuin kertaakaan sitten vuosien 2015 ja 2016. Näitä lukuja ei voida hyväksyä, ja ne osoittavat, että Euroopan nykyinen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Eurobarometrin hiljattain tekemässä tutkimuksessa mitattiin, että 70 prosenttia eurooppalaisista on huolissaan muuttoliikkeen vaikutuksesta heidän elämäänsä. Maahanmuuttoa käsittelevä erityishuippukokous on ratkaiseva tilaisuus elvyttää rikkinäinen maahanmuutto-ohjelma.

Olemme huolissamme kahdesta keskeisestä pilarista: Ensinnäkin tarvitsemme vahvaa ulkorajojemme suojelua. Tarvitsemme täysin toimintakykyisen ja vahvistetun raja- ja rannikkovartioston (Frontex). Valtio, ei mafia, päättää, kuka tulee Eurooppaan ja kuka ei. Jos haluamme säilyttää vapaan liikkuvuuden EU:n sisällä, ihmisten on tiedettävä, että ulkorajoja suojellaan.

Mielestämme tämä tarkoittaa myös aitojen rakentamista sinne, missä se on tarpeen. Kun diktaattori Lukashenko alkoi käyttää siirtolaisia hyökätäkseen Eurooppaan osana Venäjän hybridisotaa, Euroopan komissio kieltäytyi rahoittamasta sitä EU:n varoilla. Rajaturvallisuuden todellisuus on yksinkertaisesti se, että jos haluamme valvoa, kuka EU:hun tulee, tarvitsemme infrastruktuuria. EU:n varojen epääminen tähän on virhe.

Samalla meidän on vihdoin onnistuttava palauttamaan ihmiset, joilla ei ole oikeutta jäädä maahan. Yli puolet saapuvista ihmisistä ei koskaan saa virallista turvapaikka-asemaa Euroopassa, ja tämä pätee erityisesti eteläisiä reittejä pitkin matkustaviin. Heidän ainoa vaihtoehtonsa on laittomuus. Tämä on epäinhimillistä ja tuomittavaa. Euroopan komissio ei ole edistynyt tässä asiassa viime vuosina. Tämä ei yksinkertaisesti riitä.

Aivan kuten etsintä- ja pelastusoperaatioiden tilanne ei ole riittävän hyvä. Ei ole kestävää, että jätämme eteläisen merirajan vartioinnin kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on tervetullutta, mutta tarvitsemme selkeän sääntökirjan, jonka EU määrittelee. Siksi vaadimme käytännesääntöjä etsintä- ja pelastustehtäviä suorittaville kansalaisjärjestöille.

Toinen pilari on rajalla tarvittavan päättäväisyyden lisäksi eurooppalainen solidaarisuus ja suojelua tarvitsevien auttaminen. Ukrainasta tulevien pakolaisten kohdalla Eurooppa on osoittanut kykenevänsä ja haluavansa osoittaa massiivista solidaarisuutta. Miljoonat eurooppalaiset tarjosivat anteliaasti apua Ukrainasta tulleille ihmisille ruokaa ja suojaa, rahaa ja generaattoreita. Jos ihmiset tietävät, että ulkoraja on vartioitu, he ovat valmiita auttamaan apua tarvitsevia.

Maahanmuuttokriisi on yhteinen eurooppalainen haaste, joka meidän on kannettava yhdessä. Vastaanottokapasiteetti Luoteis-Euroopassa on ylikuormitettu, ja kevään tullessa saapuvat ihmiset etelään tulevat vielä enemmän. Kun Venäjä ja Turkki uhkaavat käyttää maahanmuuttajia aseena EU:n toiminnan häiritsemiseksi, on selvää, ettei kukaan voi enää katsoa muualle.

Tarvitsemme pitkän aikavälin ongelmanratkaisustrategian jatkuvan närkästyksen kierteen sijaan. Eskaloitumisen sijaan, kuten Ranska teki ottaessaan vastaan yhden pakolaisveneen, jossa oli 234 ihmistä, meidän olisi keskityttävä solidaarisuuteen ja pidettävä mielessä kokonaisuus. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Italiaan saapui Välimeren yli 100 000 siirtolaista pelkästään viime vuonna.

Saksa ja Ranska lupasivat Italialle, että ne ottavat vastaan yli 7 000 siirtolaista osana vapaaehtoista solidaarisuusmekanismia. Ovatko ne pitäneet lupauksensa? Eivät lainkaan! Vain 202 ihmistä Italiasta siirrettiin Saksaan ja Ranskaan tämän mekanismin puitteissa. Tarvitsemme Pariisilta ja Berliiniltä muutakin kuin paperilla ilmaistua solidaarisuutta.

Lopuksi meidän on pohdittava uudelleen, miten Eurooppa voi estää ihmisiä tekemästä vaarallista rajanylitystä ylipäätään. Talouskehityspolitiikalla ja kansainvälisellä kaupalla on suuri merkitys. Yksinkertainen tosiasia on kuitenkin edelleen se, että ihmiset haluavat tulla Eurooppaan. Siksi katsomme, että vanha ajatus rekisteröinti- ja vastaanottokeskuksista EU:n alueen ulkopuolella olisi elvytettävä. Mahdollisimman monen ihmisen pitäisi tietää, mitkä ovat heidän tulevaisuudennäkymänsä, ennen kuin he riskeeraavat henkensä.

Pidämme kiinni turvapaikkaoikeuden perusoikeudesta, joka on suhteitamme muuhun maailmaan määrittävä periaate. Olemme vapauden ja solidaarisuuden maanosa. Samaan aikaan muuttoliikkeen laajuus ja monimutkaisuus on muuttunut radikaalisti. Euroopan on vielä sopeuduttava tähän uuteen todellisuuteen. Tämä on tehtävä 9. ja 10. helmikuuta pidettävässä erityishuippukokouksessa.