EPP-ryhmän kannanotto YMP:n uudistuksesta

EPP-ryhmä on ja tulee jatkossakin olemaan Euroopan maanviljelijöiden ja maaseutuyhteisöjen äänitorvi ja puolustaja. Pidämme maataloutta strategisena alana. Uskomme monitoimiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jonka keskiössä ovat perheviljelmät kaikkialla Euroopassa ja joka antaa maanviljelijöille mahdollisuuden tehdä sitä, mitä he parhaiten osaavat: tuottaa laadukkaita elintarvikkeita, joista olemme kuuluisia. Poliittinen ryhmämme kannattaa monipuolista ja kilpailukykyistä alaa, joka tuottaa turvallisia ja korkealaatuisia elintarvikkeita riittävästi ja vastaa samalla oikeutettuihin yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin, jotka liittyvät ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja eläinten hyvinvointiin. Meidän on vastattava näihin haasteisiin yhdessä viljelijöidemme kanssa tukemalla kestäviä tuotantomalleja ja tarjoamalla kannustimia, joilla edistetään ilmasto-, biodiversiteetti- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista.

1. Vihreä arkkitehtuuri, globaali ympäristöbudjetti

Vihreästä arkkitehtuurista käytävä keskustelu kiinnostaa suuresti yhteiskuntaa, media seuraa sitä tiiviisti ja se on erittäin kiistanalainen Siksi on tärkeää löytää tasapaino yhteiskunnallisten vaatimusten, ilmastoa ja ympäristöä koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden sekä maanviljelijöiden etujen puolustamisen välillä. Maailmanlaajuinen ympäristöbudjetti ( GEB ) tasapainottaisi tätä keskustelua.

Innovatiivisena lähestymistapana tämä konsepti ei ollut mukana vuoden 2019 valiokunnan äänestyksissä. Kansallinen strateginen suunnitelma muodostaa johdonmukaisen kokonaisuuden, joka käsittää molempiin pilareihin kuuluvat toimet ja rahoituksen. Päätöksenteko GEB:n kautta yhdestä YMP:n strategisen kokonaissuunnitelman prosenttiosuudesta, joka on omistettu ympäristö- ja ilmastotavoitteille, on looginen ratkaisu. Jäsenvaltiot voisivat käyttää GEB:tä 6 artiklan ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen joustavasti ja niiden olosuhteisiin ja tarpeisiin räätälöitynä.

GEB tarjoaa mahdollisuuden päästä kompromissiin ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden rahoituksen kohdentamisesta, mikä on tärkeä näkökohta maatalousuudistuksen julkisessa arvioinnissa. GEB:n etuna on myös se, että tapa, jolla kansalliset määrärahat jaetaan kahden pilarin kesken (= jakoperusteinen oikeudenmukaisuus), ei ole enää merkityksellinen, koska kunkin jäsenvaltion on edustettava samaa kokonaisprosenttiosuutta molemmissa pilareissa.

Seuraavat toimenpiteet olisi laskettava mukaan yleiseen talousarviojärjestelmään:

• 5 prosenttia pakollisista ekologisista painopistealueista (pilari 1);
• ympäristöjärjestelmät (pilari 1);
• valkuaiskasvit (pilari 1);
• mehiläishoitoala ja muiden alojen toimenpideohjelmien ympäristöosuudet (pilari 1);
• maatalouden ympäristökestävyyden kestävyys, ilmaston lieventämis- ja sopeutumistoimenpiteet ja muut hallinnointisitoumukset (pilari 2);
• luonnonolosuhteet tai muut aluekohtaiset rajoitteet (pilari 2);
• tietyistä pakollisista vaatimuksista johtuvat aluekohtaiset haitat (pilari 2);
• kaikenlaiset maaseuturahaston toimet, jotka liittyvät 6 artiklan 1 kohdan d, e, f ja i alakohdassa esitettyihin ympäristöön ja ilmastoon liittyviin erityistavoitteisiin (pilari 2);
• ympäristö- ja ilmastotehokkuuden parantamiseen tähtäävistä maatilojen neuvontapalveluista aiheutuvat menot (pilari 1 ja pilari 2).

Yksinkertaisuuden vuoksi yksittäisiä toimia ei pitäisi painottaa eri tavoin. Kestävään kehitykseen tähtäävä perustulotuki (BISS) ei ole osa GEB:tä, lukuun ottamatta 5 prosenttia peltoalasta, jolla ei-tuotannolliset ominaisuudet tai alueet, joilla ei käytetä torjunta-aineita ja lannoitteita, ovat ehdollisesti pakollisia (entiset ekologiset painopistealueet).

Kannatamme 30 prosentin osuutta GEB-alueesta.

Jotta vältetään "toisen pilarin tyhjentämisen" vaara, vähintään 30 prosenttia toisen pilarin menoista on osoitettava ilmasto- ja ympäristöasioihin. Tämä poistaisi myös tarpeen pakollisesta prosentuaalisesta kohdentamisesta ensimmäisen pilarin tukitoimiin.

Myös kahden pilarin välisellä määrärahasiirrolla on tärkeä merkitys. Ensimmäisestä ja toisesta pilarista siirrettyihin varoihin ei sovelleta yhteisrahoitusvelvoitteita.

Kysymys siitä, mitkä vaatimukset kuuluvat ehdollisuuden piiriin, on edelleen erittäin kiistanalainen poliittinen kysymys. Ympäristöjärjestelmien olisi katettava sellaiset elementit kuin maatilojen ravinteiden kestävyysväline (FAST) tai tuottamattoman maan vähimmäisprosenttiosuus, jotka ylittävät ehdollisuussääntöjen mukaiset viljelijöille asetetut velvoitteet.

Kannatamme 8 prosentin tavoitetta ekologisille painopistealueille (ei-tuotannolliset piirteet tai alueet, joilla ei käytetä torjunta-aineita ja lannoitteita) jäsenvaltioiden tasolla. Viljelijöiden olisi yleensä oltava pakollisia 5 prosenttia, mutta samalla olisi sallittava joustavuus nykyisten viherryttämissääntöjen mukaisesti. Loput olisi oltava pakollisia jäsenvaltioille ja saavutettava kannustimien avulla.

Jäsenvaltioiden on tehtävä ympäristöjärjestelmistä houkuttelevia, jotta viljelijöitä kannustetaan ottamaan ne voimakkaasti käyttöön. Tähän tarkoitukseen käyttämättä jääneet varat olisi jaettava uudelleen muille jäsenvaltioille. Jos päätetään olla käyttämättä yleistä ympäristöbudjettia, ympäristöjärjestelmiin käyttämättä jääneet varat voidaan käyttää toisen pilarin ympäristötoimenpiteisiin.

Millainen ympäristöjärjestelmiä koskevan "valikkokohtaisen lähestymistavan" pitäisi olla?
YMP:n yhtenäisyyden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi komissiolle olisi annettava valtuudet antaa delegoitu säädös, jolla vahvistetaan unionin luettelo käytännöistä, jotka ovat perussäädöksen sääntöjen mukaisia. Jäsenvaltioiden on laadittava edellä mainitun unionin luettelon perusteella kansallinen luettelo ympäristöjärjestelmiin soveltuvista käytännöistä.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen komiteassa (AGRI) hyväksyttyliite III, jossa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka on täytettävä ehdollisina (hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin), olisi säilytettävä asiasisällöltään. Euroopan maatalouspolitiikan yhteismitallisuuden säilyttämiseksi jäsenvaltioille ei pitäisi antaa mahdollisuutta sisällyttää lisävaatimuksia ehdollisuuteen. Korkeammat vaatimukset olisi kompensoitava ympäristöjärjestelmissä.

Ympäristöjärjestelmien ja ehtojen yhdistämistä "tehostettujen ympäristöjärjestelmien " puitteissa on kannatettava yksinkertaistamisen vuoksi. Koska ekosysteemit ovat kunnianhimoisempia, ei ole tarpeen "tuplatarkastaa" näitä toimenpiteitä ehdollisuuden puitteissa.

2. YMP:n sosiaalinen ulottuvuus

EU:n varoja olisi myönnettävä vain sellaisille tuensaajille, jotka noudattavat laillisia työmuotoja. Toiset ryhmät haluavat sisällyttää työlainsäädännön ehdollisuuteen sen varmistamiseksi, että YMP-tukea ei makseta viljelijöille, jotka palkkaavat työntekijöitä laittomasti. Euroopan maatalouspolitiikan tehtävänä ei ole panna täytäntöön kansallista sosiaalipolitiikkaa, vaan se on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla. Siksi YMP:n varojen maksamista ei voida kytkeä kansalliseen työ- tai sosiaalilainsäädäntöön. Maatalousalalla on kuitenkin myös sosiaalinen vastuu laittoman työnteon lopettamisesta, laillisten työnormien noudattamisesta ja kausityöntekijöiden suojelemisesta. Laittomasti työntekijöitä työllistävät viljelijät ja maatalousyritykset eivät saa suoria tukia.

3. Ilmasto

Kannatamme sitä, että 40 prosenttia YMP:stä olisi käytettävä ilmastotoimenpiteisiin. Määritelmää on selkeytettävä. Pidämme myös myönteisinä toimia, joilla tuetaan kosteikkojen ja turvemaiden suojelua ja ennallistamista.

Kannatamme voimakkaasti ajatusta edistää terveellistä elämäntapaa edistävien eurooppalaisten maataloustuotteiden tuotantoa ja kulutusta esimerkiksi kehottamalla jäsenvaltioita käyttämään kohdennetumpia arvonlisäverokantoja muun muassa hedelmien ja vihannesten osalta.

4. Mikrobilääkeresistenssi

Meidän on torjuttava mikrobilääkeresistenssiä ja helpotettava antibioottien käytön tarvittavaa vähentämistä. YMP:n on tarjottava kannustimia, joilla tuetaan viljelijöitä tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Varhaisesta toiminnasta on palkittava.

5. Tukea nurmille

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus tukea nurmialueita voimakkaammin joko ensimmäisen pilarin tukien tai toisen pilarin houkuttelevien ohjelmien kautta, ja pyydämme jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä vaihtoehtoa kansallisten ilmastotavoitteidensa mukaisesti. Pysyvälle nurmelle ei missään tapauksessa saa myöntää vähemmän suoria tukia kuin BISS-tukien kansallinen keskiarvo. Nurmet auttavat suojelemaan biologista monimuotoisuutta ja hillitsemään ilmastonmuutosta.

Tuen pitäisi olla vähemmän byrokraattista esimerkiksi silloin, kun luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä syistä jotkin kasvit elävät rinnakkain nurmella.

6. Yhteys maatilalta ruokapöytään -strategiaan

Maatilalta ruokapöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian periaatteita on arvioitava huolellisesti. Jos mahdollista, viljelijöille aiheutuvaa hallinnollista lisätaakkaa uuden YMP:n sopimisen jälkeen olisi vältettävä. On hyödyllisempää kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään ekosysteemit ja pilarin 2 ohjelmat asianmukaisesti kansallisessa strategiasuunnitelmassaan. Jos viljelijöille kuitenkin asetetaan lisävaatimuksia, jäsenvaltioiden on tarjottava lisärahoitusta.

7. Kattaminen, degressiivisyys, uudelleenjako

YMP:n varojen oikeudenmukaisemman jakamisen varmistamiseksi AGRI-komitea on rajoittunut kahteen välineeseen: Tukien vähentäminen (jäljempänä 'rajaaminen') ja uudelleenjakotuki. Komission ehdottama asteittainen vähentäminen on poistettu tekstistä.

Vähintään 5 prosenttia jäsenvaltioiden suorien tukien määrärahoista on osoitettava uudelleenjakotukeen. Ylärajaa sovelletaan yli 100 000 euroon maatilaa kohti sen jälkeen, kun siitä on vähennetty ympäristöjärjestelmiin, nuoriin viljelijöihin ja 50 prosenttiin työvoimakustannuksista liittyvät kustannukset.

Jos 10 prosenttia (eli 5 prosenttia enemmän kuin mitä on pakollista) kansallisista määrärahoista käytetään uudelleenjakotukeen, jäsenvaltio voi päättää olla asettamatta enimmäismäärää. Uudelleenjakotuen etuna on, että se on epäbyrokraattinen, sitä on mahdotonta kiertää oikeudellisen "luovuuden" avulla, se on ymmärrettävä ja se hyödyttää pienempiä tiloja.

Kannatamme AGRI:n kantaa, mutta nostamme pakollisen uudelleenjakotuen vähimmäismäärän 7 prosenttiin ja 12 prosenttiin, jotta enimmäismäärää ei sovellettaisi.

8. Aktiivinen viljelijä

Meidän on vältettävä sellaisten liiketoimintamallien rahoittamista, joissa tukien saajalla ei ole tulojen lisäksi mitään erityistä yhteyttä tilaansa. Kannatamme varjoainetasolla saavutettua kompromissitekstiä, jossa pyydetään, että ainakin vähimmäismäärä maataloustoimintaa on harjoitettava. Kehotamme jäsenvaltioita esittämään komission valvonnassa negatiivisen luettelon suorien tukien saajista, jotka on suljettu suorien tukien ulkopuolelle. Lisäksi jos YMP:n tukia saava tila on osa laajempaa, pääasiassa muuta kuin maataloutta harjoittavaa rakennetta, tämän on oltava avointa.

9. YMP:n strategiset suunnitelmat, suorituskyvyn seuranta- ja valvontajärjestelmät

Kannatamme aikomusta yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa YMP:tä viljelijöiden taloudellisen hyödyn ja kansalaisten odotusten täyttämiseksi laatimalla ohjelmasuunnittelu YMP:n strategisten suunnitelmien avulla ja ottamalla käyttöön realistinen tuloksiin perustuva tuloskehys. Korostamme, että tällaiset ehdotukset eivät saisi johtaa maatalouspolitiikkamme osittaiseen uudelleenkansallistamiseen ja vaarantaa YMP:n menojen taloudellista uskottavuutta. Puolustamme sen vuoksi yhteisten sääntöjen, tukitoimien ja valvontajärjestelmien säilyttämistä EU:n tasolla, jotta voidaan välttää vääristymät, toisistaan poikkeavat kansalliset käytännöt ja varmistaa viljelijöiden tasapuolinen kohtelu.