EPP-ryhmän kannanotto turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaan

Toisen painoksen esipuhe

EPP-ryhmä hyväksyi huhtikuussa 2020 kattavan kannanoton turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaan ryhmässä käytyjen laajojen keskustelujen jälkeen. Tämä asiakirja, jossa esitetään turvapaikka- ja maa-hanmuuttopolitiikkaa koskevat keskeiset painopisteet, on edelleen erittäin merkityksellinen. Useat tapahtumat ovat kuitenkin vaikuttaneet unionin turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaan. 

Maaliskuussa 2020 alkanut SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama maailmanlaajuinen pandemia johti sisä-rajatarkastusten palauttamiseen ja haittasi Schengen-alueen toimintaa ja henkilöiden vapaata liikku-vuutta. Se johti EU:hun laittomasti tulleiden henkilöiden määrän jyrkkään ja väliaikaiseen laskuun. Laittomia saapumisia oli vuoden 2022 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä kuitenkin ennätysmäärä sitten vuoden 2016, mikä osoittaa muun muassa, että talebanien valtaantulo Afganistanissa vaikuttaa viiveellä Eurooppaan suuntautuvaan muuttoliikkeeseen. Länsi-Balkan ja keskinen Välimeri ovat edel-leen eniten käytettyjä reittejä. Tämän seurauksena useat jäsenvaltiot ovat joko säilyttäneet tai pa-lauttaneet sisärajatarkastukset. 

Lukašenkan hallinto käynnisti kesällä 2021 hybridihyökkäyksen EU:n itärajoilla ja käytti siinä välineenä siirtolaisia. Valko-Venäjän viranomaiset järjestivät kolmansien maiden kansalaisten saapumisen Lähi-idästä Minskiin ja heidän liikkumisensa EU:hun muun muassa käyttämällä siirtolaisiin pakkokeinoja ja loukkaamalla Liettuan, Latvian ja Puolan suvereniteettia. Tämä siirtolaisten välineellistäminen noudattaa aiempaa toimintamallia, jota Turkin viranomaiset noudattivat helmikuussa 2020 Evrosissa Kreikassa ja Marokon viranomaiset toukokuussa 2020 Ceutassa Espanjassa. Samaa välineellistämistä Turkki on käyttänyt kuluneiden kuuden vuoden aikana Kyproksen vihreällä linjalla.

Venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022 Ukrainaa vastaan laittoman hyökkäyssodan, joka aiheutti ihmisten suurimman muuttoliikkeen toisen maailmansodan jälkeen ja käynnisti EU:n tilapäistä suojelua koske-van direktiivin soveltamisen ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se hyväksyttiin vuonna 2001 Jugo-slavian sodan päätyttyä. Ennennäkemätön solidaarisuus ukrainalaispakolaisia kohtaan on EU:n vah-vuus ja osoittaa, että EU:ssa on halua toimia solidaarisesti paineen alla olevia jäsenvaltioita kohtaan. Ukrainalaisten pakolaisten vastaanotto sekä kansainvälistä suojelua EU:ssa hakevien kolmansien mai-den kansalaisten suuri määrä rasittavat kuitenkin jäsenvaltioiden turvapaikka- ja vastaanottojärjes-telmiä. Lisäksi Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaa vastaan käynnisti maailmanlaajuisen elintarvikekrii-sin, joka on koetellut erityisen ankarasti kehitysmaita ja aiheuttanut painetta etulinjassa oleville jä-senvaltioille, kuten Romanialle ja Puolalle, jotka olivat huolehtineet viljan kauttakulusta Ukrainasta.

Tässä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevassa kannanotossa esitetään huhtikuussa 2020 annetun asiakirjan kohdennettua tarkistamista ja päivittämistä erityisesti antamalla uusia toimintapo-liittisia ehdotuksia, joilla puututaan välineellistämistilanteisiin ja määritetään ukrainalaisten pakolais-ten vastaanotosta ja tilapäistä suojelua koskevan direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset.

Johdanto

Laajamittaisesta muuttoliikkeestä on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Ihmiset ovat aina siirtyneet maanosien välillä ja sisällä sotien ja konfliktien, pelon, köyhyyden, epävakauden, ilmastonmuutoksen ja nälän takia toivoen löytävänsä paremman paikan elää. Ihmiset liikkuvat myös laillisesti ja järjesty-neesti työskennelläkseen muissa maissa tai muuttaakseen perheensä luokse. Tässä kannanotossa kes-kitytään kuitenkin pääasiassa kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin ja laittomaan muuttoliik-keeseen. 

Kristillisdemokratia perustuu ihmisarvon periaatteeseen, jonka mukaan apua on annettava sitä tarvit-seville. Tämän periaatteen innoittamana EPP-ryhmä haluaa varmistaa, että lähestymistapa muutto-liikkeeseen on inhimillinen ja perustuu vastuullisiin ratkaisuihin. 

Vuonna 2021 monenlaiset kriisit pakottivat 16,1 miljoonaa ihmistä pakenemaan. YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan siirtymään joutuneiden henkilöiden kokonaismäärä nousi 103 miljoonaan vuoden 2022 puolivälissä. Vuoden 2021 lopussa heistä noin 53,2 miljoonaa oli joutu-nut siirtymään kotiseudultaan ja loput kotimaansa ulkopuolelle. 

Muuttoliike on ollut ja on edelleen yksi Euroopan merkittävistä haasteista ja mahdollisuuksista, joiden vaikutus ulottuu sukupolvien yli. Viime vuosikymmenen kokemukset ovat osoittaneet, että tarvitaan tehokkaita toimia laittoman muuttoliikkeen hillitsemiseksi, mikä on edelleen jatkuva haaste tulevina vuosina. 

Talouskehityksen, väestörakenteen muutosten, liikenteen ja viestinnän globalisoitumisen ja naapuri-alueiden epävakauden taustalla olevat suuntaukset merkitsevät sitä, että ihmiset pyrkivät edelleen EU:hun hakemaan turvapaikkaa ja parempaa elämää tai päästäkseen omaistensa luo. Sen vuoksi on välttämätöntä, että EU löytää vihdoin haasteeseen yhteisen eurooppalaisen vastauksen, jolla varmis-tetaan merkityksellinen solidaarisuus ja vastuu EU:n perussopimuksen 80 artiklan mukaisesti. 

Vuosina 2015–2016 Euroopan unioni joutui poikkeuksellisen haasteen eteen, kun kahden vuoden aikana Euroopan rannoille saapui lähes kaksi miljoonaa ihmistä, joista monet asettivat henkensä vaa-raan matkustaessaan Eurooppaan salakuljettajien armoilla. 

Tähän haasteeseen vastaamiseksi on otettu käyttöön useita toimenpiteitä, ja uutta lainsäädäntöä on ehdotettu. Ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien torjunta, laillisten väylien edistäminen, ulkorajojen vahvistaminen ja laittoman muuttoliikkeen torjuminen ovat kaikki kytköksissä toisiinsa. Euroopan unioni keskustelee kuitenkin edelleen tavoista löytää yhteinen lähestymistapa turvapaikka- ja maa-hanmuuttopolitiikkaan. 

Meneillään olevia keskusteluja uuden kattavan lainsäädäntökehyksen luomisesta on käytävä kiireelli-sinä ja ensisijaisina, jotta Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistus saadaan toteutettua tällä vaalikaudella.

Haavoittuvassa asemassa olevien suojelu - ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostojen torjunta

Europolin mukaan yli 90 prosenttia EU:hun laittomasti saapuvista ihmisistä kääntyy salakuljettajien puoleen saadakseen apua osalla matkastaan. Länsi-Balkan, jonka osuus vuonna 2022 kaikista Euroo-pan unioniin laittomasti saapuneista oli 45 prosenttia, ja keskisen Välimeren reitit ovat edelleen eni-ten käytettyjä muuttoreittejä. Nämä matkat eivät välttämättä pääty EU:n alueelle saapumiseen. Kun ulkorajat on ylitetty, rikollisverkostot jatkavat toimintaansa, helpottavat luvatonta edelleen liikkumis-ta EU:n sisällä ja luovat pohjaa seksuaaliselle hyväksikäytölle tai työvoiman hyväksikäytölle sekä jär-jestäytyneen rikollisuuden rakenteiden perustamiselle. Kaikkien jäsenvaltioiden ja niiden viranomais-ten velvollisuutena on tehdä parhaansa sen estämiseksi, että ihmiset nousevat vaarallisille aluksille ja joutuvat ihmissalakuljettajien ja ihmiskauppiaiden ansaan. 

Pandemian aikana käyttöön otetut rajoittavat toimenpiteet osoittivat, että salakuljetus- ja ihmis-kauppaverkostot pystyvät mukautumaan nopeasti käyttämällä uusia reittejä, teknologioita ja toimin-tatapoja. Kaikkien reittien varrella salakuljetusverkostojen kyyniset ja epäinhimilliset liiketoimintamal-lit vaarantavat ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, hengen. Laittoman muuttoliikkeen estämisen on siksi oltava keskeisellä sijalla EU:n politiikassa, sillä se on keino torjua rikollisverkostoja ja niiden har-joittamaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. 

Jäsenvaltioiden tehtävä on päättää, ketkä tulevat niiden alueelle – se ei kuulu rikollisille. On ratkaise-van tärkeää vahvistaa kaikkia toimenpiteitä ihmissalakuljettajia ja ihmiskauppiaita vastaan, hajottaa heidän liiketoimintamallinsa ja lopettaa rankaisemattomuus. Rajatylittävän yhteistyön tehostaminen, tietojenvaihdon ja koordinoinnin lisääminen jäsenvaltioiden välillä, koordinoidut operatiiviset toimet sekä riittävä koulutus ja resurssit toimivaltaisille viranomaisille ja virastoille ovat kaikki välttämättö-miä ihmiskaupan kaltaisten kysymysten käsittelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että salakuljettajilla ja ihmiskauppiailla ei ole toimintatilaa. Komission olisi arvioitava jo toteutettuja toimia ihmisten salakul-jetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi ja tarvittaessa ehdotettava lainsäädännöllisiä ja muita toimenpi-teitä näiden rikollisverkostojen torjunnan tehostamiseksi ja pakolaisten hengen suojelemiseksi. 

Tiiviimpi sitoutuminen, tietojenvaihto, koordinointi ja hyvin jäsennelty ja pysyvä yhteistyö kolmansien maiden kanssa ovat edelleen avainasemassa muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemises-sä. Tähän sisältyy valmiuksien kehittäminen tehokkaan turvapaikkalainsäädännön, lainvalvonnan ja rajaturvallisuuden alalla, mutta myös koulutuksen, institutionaalisten ja taloudellisten uudistusten ja sosiaalipolitiikan aloilla. On myös edistettävä tiedotus- ja valistuskampanjoita salakuljetuksen, ihmis-kaupan ja laittoman muuttoliikkeen riskeistä. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan estää mah-dollisia muuttajia ja turvapaikanhakijoita, myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten lapsia, lähtemästä vaaralliselle matkalle kohti EU:ta. 

Hyvin jäsennelty ja pysyvä yhteistyö kolmansien maiden kanssa on keskeinen tekijä Euroopan yhden-netyn rajaturvallisuuden tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä yhteydessä EPP-ryhmä suhtautuu myön-teisesti komission toimiin Frontexin virkamiesten lähettämiseksi kolmansiin maihin operatiivisilla sopimuksilla. Komission olisi myös tuettava EU:n varoilla jäsenvaltioita, jotka lähettävät kahdenväli-sesti virkamiehiä ja toteuttavat rajavalvontatoimenpiteitä paikoissa, joissa Frontex ei toimi. Tästä huolimatta tarvitaan johdonmukaisuutta ja koordinointia EU:n tasolla.

Sosiaalisen median alustojen käytöllä ja seurannalla voi olla keskeinen rooli salakuljetus- ja ihmis-kauppaverkostojen tunnistamisessa ja sen estämisessä, että ihmiset turvautuvat niiden kyynisiin ja epäinhimillisiin menetelmiin. EU:n rahoittamissa humanitaarisissa operaatioissa olisi edelleen otetta-va huomioon lasten erityistarpeet ja haavoittuvuudet sekä varmistettava, että heitä suojellaan, kun he ovat poissa kotiseudultaan. Kaikkia EU:n ohjelmia on jatkettava ja niiden talousarviota on valvot-tava tiukasti keskeisissä lähtö- ja kauttakulkumaissa, ja ne olisi pantava täytäntöön osana johdonmu-kaista strategiaa kolmansien maiden kanssa. 

Komission olisi arvioitava vuosittain EU:n muuttoliikepolitiikkaa, mukaan lukien mahdolliset työntö- ja vetotekijät, sekä Länsi-Balkanin maiden valmiutta tehdä rakentavaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kans-sa muuttoliikekysymyksissä, jotta voidaan parantaa unionin valmiuksia strategiseen ennakointiin ja kriisivalmiuteen, mikä on olennaisen tärkeää unionin selviytymiskyvyn kannalta tällä alalla. 

Lasten etu on arvioitava ja otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa heitä koskevissa toimissa tai pää-töksissä, ja samalla olisi varmistettava jokaisen lapsen oikeus tulla kohdelluksi ensisijaisesti lapsena.

Schengen-alueen vahvistaminen: keskeiset toimet^{1(katso PDF)}

Schengen-alue on yksi Euroopan yhdentymisen konkreettisimmista saavutuksista ja yksi Eurooppa-hankkeen pääpilareista. Se takaa unionin alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalais-ten lisäksi yli 400 miljoonan EU:n kansalaisen vapaan liikkuvuuden.

Schengen-alueeseen on viime vuosina kohdistunut poikkeuksellisia paineita terrorismin, radikalisoi-tumisen, järjestäytyneen rikollisuuden, kolmansien maiden kansalaisten luvattoman edelleen liikkumi-sen ja viime aikoina pandemian asettamien rajoitusten vuoksi. 

Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) on virstanpylväs Euroopan rajaturvallisuuden historiassa ja olennainen osa Euroopan ulkorajojen tehokkaan suojelun varmistamista. Täysimittaisen eurooppa-laisen raja- ja merivartioston perustaminen on tehnyt vastuunjaon sekä jäsenvaltioiden ja unionin välisen solidaarisuuden periaatteista todellisuutta. Virasto seuraa tiiviisti EU:n ulkorajojen suojelua ja tukee ulkorajojen valvontaan liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamista, kun taas jäsenvaltioilla säilyy ensisijainen vastuu ulkorajojensa valvonnasta oman kansallisen etunsa ja kaikkien jäsenvaltioi-den laajemman edun mukaisesti. Se pyrkii tunnistamaan turvallisuusuhat ja reagoimaan niihin nope-asti täydessä yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden alueella sen työntekijät toimivat. 

EPP-ryhmä tukee voimakkaasti Frontexia keskeisenä EU:n virastona ja torjuu jyrkästi kaikki yritykset heikentää sen roolia EU:n ulkorajojen suojelussa. Lisäksi EPP-ryhmä panee merkille, että viraston pe-rusoikeusvastaavan mielestä Frontexin osallistumista olisi lisättävä, jotta se voisi seurata ja tukea jäsenvaltioita niiden EU:n säännöstössä asetettujen velvoitteiden täyttämisessä. 

Olemme myös tyytyväisiä Frontexin toimeksiannon laajentamiseen asetuksella (EU) 2019/1896, jonka nojalla virasto voi allekirjoittaa operatiivisia sopimuksia ja lähettää toimivaltuuksia käyttäviä ryhmiä mihin tahansa kolmanteen maahan. EU:n toimielinten olisi varmistettava virastolle riittävä rahoitus, jotta se voi hoitaa toimeksiantonsa käyttäen tarvittavaa kalustoa ja henkilöstöä. Tältä osin viraston olisi viipymättä saavutettava strateginen tavoite, joka on 10 000 operatiivisen henkilöstön jäsenen kapasiteetti. EU:n viraston työskentelyssä kotimaassa tai ulkomailla on aina puolustettava Euroopan unionin arvoja. 

EPP-ryhmä suhtautuu myönteisesti komission toimintapoliittiseen asiakirjaan, jossa kehitetään Eu-roopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevaa monivuotista strategista politiikkaa, sillä se on jäsen-valtioille ja Euroopan raja- ja merivartiovirastolle ratkaisevan tärkeä väline EU:n ulkorajojen valvon-nassa. 

Tietojärjestelmien, kuten rajanylitystietojärjestelmän, viisumitietojärjestelmän, Schengenin tietojär-jestelmän ja EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän, yhteentoimivuutta koskevien sääntöjen hy-väksymisen jälkeen ollaan kehittämässä useita tehostettuja rajavalvontavälineitä jäsenvaltioiden väli-sen tietojenvaihdon lisäämiseksi. EPP-ryhmä suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen ottaa käyttöön mahdollisimman edistynyt maahantulo- ja tietojenvaihtojärjestelmä unionin ja sen kansa-laisten suojelemiseksi. 

Eurodac-järjestelmän uudistus ja uusi asetus, jolla otetaan käyttöön kolmansien maiden kansalaisten seulonta, olisi saatettava nopeasti päätökseen, jotta voidaan korjata mahdolliset tiedonpuutteet ja katvealueet ja varmistaa samalla kaikkien hakijoiden perusoikeudet. Kolmansien maiden kansalaisten Eurodac-järjestelmään rekisteröimistä koskevat laajennetut luokat auttavat lisäksi valvomaan pa-remmin liikkumista EU:ssa ja ehkäisemään henkilöllisyyspetoksia. 

Kaikilla rajaturvallisuuteen osallistuvilla oikeus- ja sisäasioiden virastoilla olisi oltava riittävä rahoitus sen varmistamiseksi, että niiden päivittäiset operaatiot ja niiden kyky suojella EU:n ulkorajoja ja tur-vallisuutta Schengen-alueella taataan, erityisesti kun otetaan huomioon niiden operatiivinen tuki jäsenvaltioille Venäjän Ukrainassa käymän sodan aiheuttaman pakkomuuton hallitsemiseksi. Toimissa on kunnioitettava perusoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta. 

Komissio esitti ehdotuksen Schengenin rajasäännöstön ja Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin muuttamisesta, jotta Schengen-alueesta voitaisiin tehdä vahvempi ja mukautuvampi jatkuviin haas-teisiin. EPP-ryhmä korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioilla on edelleen oikeus ottaa käyttöön väliaikaisia sisärajatarkastuksia viimeisenä keinona, joka olisi otettava käyttöön vain poikkeuksellisesti ja oikeasuhteisesti rajoitetuksi ajaksi. Tällaiset toimenpiteet olisi peruutettava heti, kun uhkat lakkaa-vat olemasta. Siksi EPP-ryhmä suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin vaihtoehdoista sisärajavalvonnalle. 

Aikana, jolloin Euroopan turvallisuusrakenne on uhattuna, Schengen-alueen laajentuminen lisäisi tur-vallisuutta ja parantaisi valvontaa Euroopan ulkorajoilla. EPP-ryhmä suhtautuu tältä osin myönteisesti Kroatian täyteen liittymiseen Schengen-alueeseen ja kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvit-tavat toimet, jotta se voi hyväksyä päätöksen Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgariaan ja Romaniaan mahdollisimman pian vuonna 2023 ja varmistaa näin, että henkilötarkastukset poistetaan kaikilta sisärajoilta näiden jäsenvaltioiden osalta mahdollisimman pian. Bulgaria ja Romania ovat luotettavia kumppaneita, jotka suojelevat EU:n ulkorajoja ja edistävät tehokkaasti turvallisuuden ja vaurauden korkeaa tasoa, kuten viimeaikaiset kriisit ovat osoittaneet. Samoin kuin Kroatian kohdalla, Bulgarian ja Romanian liittyminen vahvistaisi Schengen-aluetta ja auttaisi myös varmistamaan yhtäläiset oikeudet kaikille Schengen-alueen kansalaisille. 

EPP-ryhmä suhtautuu myönteisesti myös Schengenin rajasäännöstöön ehdotettuihin säännöksiin, joissa nimenomaisesti velvoitetaan Euroopan komissio laatimaan yhteiset vähimmäisvaatimukset maaulkorajojen valvonnalle Euroopan tasolla, sekä säännöksiin, joissa vahvistetaan yksityiskohtai-semmin mahdollisuudet rajavalvontaan muuttajien välineellistämistilanteessa painottaen ennaltaeh-käiseviä toimenpiteitä.

Palauttamisen ja takaisinoton parantaminen

Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tehokas täytäntöönpano ja Schengen-alueen turvaaminen edellyttävät tehokasta palauttamispolitiikkaa niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla ei ole laillis-ta perustetta oleskella EU:ssa.

Joka vuosi noin 500 000 kolmannen maan kansalaista määrätään poistumaan EU:sta, koska heillä ei ole oikeutta tulla EU:n alueelle tai oleskella siellä. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan vain 19 prosenttia palautetaan Euroopan mantereen ulkopuolisiin maihin. Osuus nousee hieman, 29 prosenttiin, kun otetaan huomioon Euroopan maat. Huolimatta jäsenvaltioiden, komission ja Fron-texin jatkuvista ponnisteluista, kuten EU:n palauttamisasioiden koordinaattorin nimittämisestä maa-liskuussa 2022 ja vapaaehtoista paluuta koskevan EU:n strategian hyväksymisestä, palauttamisaste ei ole läheskään tyydyttävä. Tämä rasittaa paitsi asianosaisia myös EU:n vastaanottokeskuksia ja paikal-lisyhteisöjä. Järjestelmän kannalta on välttämätöntä, että palautusten määrä kasvaa huomattavasti. 

Palautusten lisääminen edellyttää jäsenvaltioilta ja kolmansilta mailta lisätoimia. Jäsenvaltioiden palauttamisjärjestelmien on toimittava koordinoidusti. Keskeisiä toimenpiteitä ovat kolmansien mai-den kansalaisten tilanteen aktiivinen seuranta koko palauttamismenettelyn ajan, avun lisääminen yhteistyöhön osallistuville kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat lähteä vapaaehtoisesti, ja paluuvelvoitteen noudattamisen varmistaminen. Lisäksi on tarpeen tehostaa hylättyjä hakemuksia koskevien tietojen jakamista ja koordinointia vastaanottokeskusten ja kentällä toimivien asiaankuulu-vien toimijoiden välillä, jotta voidaan estää pakeneminen ja edelleen liikkuminen perusoikeuksia täy-sin kunnioittaen. Siksi on välttämätöntä saattaa loppuun palauttamisdirektiivin uudelleenlaadinta. Kaikissa palauttamistoimissa olisi mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa varmistettava, että kol-mansien maiden kansalaisten palauttamispäätös käsitellään vastaanottokeskuksessa ilman tarpeeton-ta pitkittynyttä säilöönottoaikaa. 

Schengenin tietojärjestelmän täysimääräinen täytäntöönpano palauttamisen osalta on myös tärkeää, sillä se tehostaa rajamenettelyjä ja estää luvatonta edelleen liikkumista.

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Frontexin uutta toimeksiantoa palauttamisen helpottamiseksi ja koordinoimiseksi ottaen huomioon toimeksiannon laajentamisen sekä sisäisissä että ulkoisissa ulottuvuuksissa, mukaan lukien palauttamista edeltävät ja sen jälkeiset toimet. Olisi myös hyödynnettävä paremmin palauttamisasioiden koordinaattoria tehokkaan ja yhteisen eurooppa-laisen palauttamisjärjestelmän varmistamiseksi. 

Cotonoun sopimuksen puitteissa kukin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtio on sitoutunut palaut-tamaan ja ottamaan takaisin kansalaisensa, jotka oleskelevat laittomasti jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion alueella kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja ilman tarpeettomia viivästyksiä. Tämä sitou-mus ei vielä ole tuottanut parempia tuloksia asiassa. Kehotamme siksi tukemaan uutta EU:n ja AKT-maiden kumppanuussopimusta, jotta EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön muuttoliikkeeseen liitty-vät näkökohdat pantaisiin paremmin täytäntöön, ja vaadimme sen ratifiointia ja voimaantuloa. EPP-ryhmä kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot kannattavat yksimielisesti sopimuk-sen hyväksymistä mahdollisimman pian. 

Takaisinottovälineistä neuvottelemisen ja niiden täytäntöönpanon olisi perustuttava siihen, että EU ja sen jäsenvaltiot lähettävät vahvan ja johdonmukaisen viestin, jonka mukaan asianomaisen kolmannen maan edellytetään tekevän asiassa yhteistyötä. Viisumisäännöstöä koskeva asetus palvelee tätä tar-koitusta, ja unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi käytettävä sitä. Tässä yhteydessä EPP-ryhmä korostaa viisumivapauden edellytyksenä, että kolmas maa mukauttaa viisumipolitiikkansa EU:n viisumipolitiik-kaan. 

Komission on tarpeen tarkastella uudelleen asetuksen (EU) 2018/1806 8 artiklassa säädetyn keskeyt-tämismekanismin tehokkuutta. Nykyiset menettelyt ovat raskaita, eikä niitä voida helposti soveltaa ongelmatapauksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava ilmoittaa viisumivapauden piiriin kuuluvien maiden kautta saapuvien kolmansien maiden kansalaisten määrän kasvusta. 

EPP-ryhmä panee merkille viisumiehtojen onnistuneen käytön ja toistaa kehotuksensa laajentaa eh-dollisuusmekanismia koskemaan myös kehitysapua.

Yhteistyön olisi kuitenkin oltava molempia osapuolia hyödyttävää ja perustuttava enemmällä enem-män -periaatteeseen, mukaan lukien EU:n viisumipolitiikka, jossa lähtö- ja kauttakulkumaiden lisä-ponnistelut palkitaan lisäämällä yhteistyötä ja EU:n tukea. 

Kaikki asiaankuuluvat EU:n politiikat, instrumentit ja välineet, mukaan lukien kauppasopimukset, ke-hitysapu, laillinen muuttoliike ja viisumipolitiikka olisi yhdistettävä kolmansien maiden yhteistyöhön muuttoliikkeen sekä palauttamisen ja takaisinoton alalla. On ratkaisevan tärkeää hyödyntää nykyisiä takaisinottosopimuksia ja että EU ja jäsenvaltiot tekevät uusia takaisinottosopimuksia kolmansien maiden kanssa muuttoliike- ja liikkuvuuskumppanuuksista.

Yhteistyön tasoa olisi tarkasteltava säännöllisesti sen varmistamiseksi, että kumppanuudet perustuvat kestävään yhteistyöhön. Kaiken yhteistyön perustana olisi oltava perusoikeuksien yhteinen kunnioit-taminen ja vastuu niiden suojelusta. Lähtö- ja kauttakulkumaiden riittämättömän yhteistyön pitäisi johtaa EU:n yhteistyön ja tuen vähenemiseen ilman, että tämä vaikuttaa tarvittavaan humanitaari-seen apuun.

Palauttamista koskevan toimeksiantonsa sisäisen ulottuvuuden osalta Frontexin olisi edelleen paran-nettava palautuksia koskevaa yhteistä alustaa, jonka avulla kerätään ja analysoidaan tietoja sekä suunnitellaan ja organisoidaan yhteisiä toimia, jotta voidaan helpottaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä erityisesti palauttamis- ja takaisinottomenettelyjen järjestämisessä ja täy-täntöönpanossa.

On ratkaisevan tärkeää, että palauttamispäätökset tunnustetaan vastavuoroisesti. Vaikka kaikkien jäsenvaltioiden on vahvistettava toimiaan tällä alalla, palauttamisen tehokkuutta voidaan parantaa vain lisäämällä jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja pyrkimällä kohti eurooppalaista lähestymista-paa. EPP-ryhmä tukee tältä osin EU:n palauttamisasioiden koordinaattorin ja korkean tason palaut-tamisverkoston työtä. 

Maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston olisi yhdessä Frontexin palauttamisasioi-den yhteyshenkilöiden ja kolmansissa maissa olevien Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöiden kanssa johdettava virkamiesten tehokkaaseen lähettämiseen kolmansiin maihin siten, että heille annetaan mahdollisuus asianmukaiseen operatiiviseen valvontaan, joka perustuu jäsenvaltioiden konkreettisiin palauttamis- tai takaisinottopyyntöihin.

Komission huhtikuussa 2021 esittämä vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskeva EU:n strategia ja komission tammikuussa 2023 hyväksymä palautusten tehostamista koskeva operatiivinen strategia ovat tärkeitä välineitä kolmansien maiden kansalaisten nopeamman ja pysyvämmän palaut-tamisen varmistamiseksi. EPP-ryhmä odottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot panevat toimivaltuuksiensa puitteissa strategian täysimääräisesti täytäntöön, mukaan lukien erityisten sosiaalista ja työhönpaluu-ta koskevien ohjelmien kannustaminen ja edistäminen. Olisi laadittava pakkoon perustuvaa palautta-mista koskeva EU:n strategia.

Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä ja uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus

Komissio ehdotti vuonna 2020 uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, joka perustuu vuonna 2016 tehtyihin ehdotuksiin Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisesta. Uuden muut-toliike- ja turvapaikkasopimuksen tavoitteena on kokonaisvaltainen lähestymistapa muun muassa rajaturvallisuuteen, muuttoliikkeeseen, turvapaikka-asioihin ja kotouttamiseen. 

Painopisteemme eivät ole muuttuneet merkittävästi. EPP-ryhmän mielestä on äärimmäisen tärkeää, että otetaan käyttöön yhteinen muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmä, joka pystyy toimimaan asian-mukaisesti kaikkina aikoina sekä vastaamaan nykyisiin ja tuleviin muuttoliikekriiseihin ja maailman-laajuisiin muuttoliikesuuntauksiin. Tarvitaan järjestelmä, joka suojelee hädänalaisia, unionin kansalai-sia ja EU:n ulkorajoja ja jonka tavoitteena on palauttaa luottamus jäsenvaltioiden välille ja usko Eu-roopan unionin kykyyn hallita muuttoliikettä.

Sopimuksen mukaan turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskevaan uuteen asetukseen sisältyy Dublin-järjestelmän uudelleenlaatiminen turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa ole-van jäsenvaltion määrittämiseksi. EPP-ryhmän mielestä on ratkaisevan tärkeää, että uudella asetuk-sella varmistetaan oikeudenmukainen vastuunjako, sääntöjen parempi noudattaminen ja etusijajär-jestys perusteille, joiden mukaan määritetään, mikä EU:n jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahake-muksen käsittelystä, sekä siirtojen tehokas toteuttaminen. Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja luot-tamusta on lisättävä. 

Turvapaikka- ja muuttoliikejärjestelmään olisi sovellettava jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeu-denmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös sen taloudellisten vaikutusten osalta. Siksi turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskevalla asetuksella perustetaan yhteisvastuumekanismi muut-topainetilanteita varten. EPP-ryhmälle on olennaisen tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat yh-teisvastuumekanismiin oikeudenmukaisesti. EPP-ryhmä kannattaa pakollista yhteisvastuumekanismia, joka tarjoaa joustavia tapoja tukea apua tarvitsevia jäsenvaltioita muun muassa rahoituksen, vapaa-ehtoisten sisäisten siirtojen ja muiden toimenpiteiden avulla.

EU:n olisi varmistettava, että suurin osa turvapaikanhakijoiden hakemuksista käsitellään unionin ulko-rajoilla tai jäsenvaltion kauttakulkualueella ennen kuin tehdään päätös hakijan pääsystä EU:n alueelle. Uudelleenlaadittuun turvapaikkamenettelyasetukseen sisältyvä rajamenettely on tärkeä väline, jolla varmistetaan hakuprosessin selkeys ja parannetaan rajaturvallisuutta. Kun otetaan huomioon, että turvapaikkahakemusten hyväksymisaste EU:ssa on alle 40 prosenttia, rajamenettelyn hyväksymiskyn-nyksen on oltava realistinen. Lisäksi jäsenvaltioiden on rajamenettelyä soveltaessaan varmistettava, että sen kohteena olevilla henkilöillä ei ole lupaa tulla EU:n alueelle. Kaikilla hakijoilla olisi kuitenkin oltava hyväksyttävät ja asianmukaiset olosuhteet EU:n vastaanottotiloissa.

Keskusteluja olisi kuitenkin jatkettava myös mahdollisuudesta sallia turvapaikkahakemusten tekemi-nen EU:n alueen ulkopuolella, mikä voisi luoda laillisen väylän unioniin kansainvälistä suojelua saaville henkilöille. EPP-ryhmä kannattaa tässä yhteydessä myös EU:n uudelleensijoittamiskehyksen nopeaa hyväksymistä. 

Uusilla turvapaikkasäännöillä on tarkoitus tehdä järjestelmästä tehokkaampi ja häiriönsietokykyisem-pi, ehkäistä väärinkäytöksiä ja estää luvaton liikkuminen. Hakijoille olisi myös määritettävä selkeät ja asianmukaiset velvoitteet ja seuraukset niiden laiminlyönnistä. Perusoikeuksien kunnioittamisen on oltava etusijalla.

Jokaisella turvallisella Välimeren maalla, niin EU:n jäsenvaltioilla kuin kolmansilla mailla, on oma roo-linsa etsintä- ja pelastusoperaatioissa. Maihinnousun olisi aina tapahduttava kansainvälisen oikeuden mukaisesti, vaikka se tapahtuisi EU:n alueen ulkopuolella.

Ihmishenkien pelastaminen merellä on sekä kansainvälisen että unionin oikeuden mukainen oikeudel-linen velvoite mutta ennen kaikkea inhimillisyyden ja solidaarisuuden osoitus merihätään joutuneita kohtaan. Etsintä- ja pelastusoperaatioita suorittavien alusten on noudatettava asiaa koskevaa kan-sainvälistä ja unionin oikeutta, toimivaltaisen pelastustoiminnan koordinointikeskuksen antamia oh-jeita ja jäsenvaltioiden viranomaisten ja Frontexin sääntöjä sekä tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten ja Frontexin kanssa maahantulijoiden turvallisuuden takaamiseksi. Aluksilla on myös oltava ensimmäisissä maahantulomaissa sovellettavien sääntöjen mukaiset turvallisuus- ja hygienia-olosuhteet. Kaikkien EU:n virastojen, myös Frontexin, on kunnioitettava kaikkien turvapaikkaa hake-vien perusoikeuksia. EPP-ryhmä kehottaa komissiota esittämään käytännesäännöt kansalaisjärjestöjen osallistumiselle etsintä- ja pelastustoimiin, jotta voidaan välttää ihmishenkien menetykset merellä, varmistaa humanitaarinen lähestymistapa ja vähentää ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa har-joittavien verkostojen toimintaa. Tällaisia käytännesääntöjä valmistellessaan komission olisi kuultava ensimmäisessä vaiheessa Frontexia ja etulinjassa työskenteleviä jäsenvaltioiden viranomaisia ja sen jälkeen muita asiaankuuluvia toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä. 

EU:n olisi osana johdonmukaista Afrikka-strategiaa jatkettava keskustelua Välimeren molemmin puo-lin sijaitsevista alueellisista maihinnousupisteistä, joissa voidaan vastaanottaa turvapaikanhakijoita turvallisesti ja arvioida heidän hakemuksiaan tehokkaalla, ihmisarvoisella ja inhimillisellä tavalla. Eu-roopan unionin turvapaikkavirasto ja Frontex voisivat ylläpitää tällaisia alueellisia maihinnousupistei-tä tämän kuitenkaan rajoittamatta uudistetun Dublin-järjestelmän toimintaa.

EU:n ja Turkin välinen sopimus vähensi merkittävästi Eurooppaan kohdistuvaa muuttopainetta vuo-sien 2015–2016 muuttoliikekriisin jälkeen. Maaliskuusta 2020 lähtien Turkki on kuitenkin lakannut ilman päteviä perusteluja hyväksymästä palautuksia Kreikan saarilta. Lisäksi Turkki kieltäytyy teke-mästä Kyproksen kanssa yhteistyötä palauttamisasioissa ja jatkaa samalla muuttajien välineellistämis-tä vihreän linjan kautta. Turkin viranomaiset eivät myöskään tee juuri mitään noudattaakseen yhtei-sen julkilausuman mukaista sitoumustaan estää laiton muuttoliike Turkista EU:hun. EU:n olisi tehos-tettava toimiaan, jotta Turkki saataisiin noudattamaan EU:n ja Turkin väliseen sopimukseen perustu-via sitoumuksiaan. 

Tekemällä samankaltaisia sopimuksia kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa voidaan ehkäistä laitonta muuttoliikettä ja suuri määrä muuttajia voi saada taloudellista tukea näissä maissa. 

Lisäksi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän sääntöjen vahvistamisella ja yhdenmukaistamisella on tarkoitus varmistaa suhteellisen yhdenvertainen kohtelu koko EU:ssa ja vähentää EU:hun tuloon houkuttelevia perusteettomia vetotekijöitä.

Määrittävien viranomaisten kyky käsitellä tarkasti ja oikeudenmukaisesti kansainvälistä suojelua kos-kevia hakemuksia riippuu monista tekijöistä, jotka liittyvät niiden sisäiseen organisaatioon, resurssei-hin ja toimintaan. Nopeiden ja tehokkaiden turvapaikkamenettelyjen kannalta tärkeitä ovat turva-paikkajärjestelmien etupainotteisuus, investoiminen ensimmäisen asteen päätöksenteon laatuun an-tamalla toimivaltaisille viranomaisille riittävät resurssit, niiden henkilöstön koulutus sekä keskeiset menettelylliset takeet, jotta hakijat voivat toimittaa kaikki hakemustensa osat mahdollisimman var-haisessa vaiheessa. 

Hyvin hallinnoidun EU:n turvapaikka- ja muuttoliikejärjestelmän kannalta on välttämätöntä, että laa-ja-alaiset tietojärjestelmät, kuten Eurodac, Schengenin tietojärjestelmä, viisumitietojärjestelmä, ECRIS TCN ja rajanylitystietojärjestelmä, tarjoavat jäsenvaltioille ja EU:n virastoille ratkaisevan tärkeitä tie-toja, joiden avulla voidaan parantaa viisuminhakijoiden hallintaa, muuttovirtojen valvontaa ja luvat-toman edelleen liikkumisen seurantaa sekä arvioida nopeasti turvallisuusuhkia. 

Euroopan unionin turvapaikkavirastolla on ratkaisevan tärkeä rooli tuen antamisessa jäsenvaltioille kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyä sekä turvapaikkahakemusten käsittelystä vastaavien työntekijöiden kouluttamista varten. Turvapaikkavirastolla on täysivaltaisena virastona nyt valtuudet hoitaa laajempaa määrää keskeisiksi osoittautuneita tehtäviä, joilla jäsenvaltioita ja kol-mansia maita tuetaan turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa.

Laillinen muuttoliike

EU:hun laillisesti ja laittomasti saapuvien välille on edelleen välttämätöntä tehdä oikeudenmukainen ero. Laillisen muuttoliikkeen on oltava keskeinen osa myös lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa käytä-vää yleistä keskustelua siitä, miten muuttovirtojen hallinnassa voidaan tehdä yhteistyötä. 

Työvoiman muuttoliikkeellä on merkittävä alueellinen vaikutus, ja se tuo mukanaan sekä mahdolli-suuksia että haasteita EU:lle, jonka väestö ikääntyy ja vähenee. Jos työvoiman laillista maahanmuut-toa hallitaan onnistuneesti, sillä voidaan täydentää menestyksekkäästi muita politiikkatoimia, joilla pyritään kääntämään tämä väestönkehitys sekä täyttämään työvoimavajeet ja korvaamaan työvoi-man menetystä. Koulutus-, kulttuuri- ja kielitaustoista voi kuitenkin joskus tulla vastakkainasettelua aiheuttavia sosiaalisia esteitä. Sen vuoksi osaajien houkuttelun ja työvoiman muuttoliikettä edistävien väylien luomisen rinnalle tarvitaan muita niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin toimintapolitiikkoja, joilla pyritään helpottamaan laillisten maahanmuuttajien osallistumista ja kotoutumista yhteiskun-taan.

Muuttoliikkeen viisas hallinta edellyttää aktiivista politiikkaa, jolla edistetään kestäviä, läpinäkyviä ja helposti saatavilla olevia laillisia väyliä, jotka hyödyttävät sekä Eurooppaa että lähtömaita. Näin haa-voittuvassa asemassa olevia ihmisiä voidaan suojella paremmin. Tämä ei saisi vaikuttaa kielteisesti kehitysmaiden kehitysnäkymiin. 

EU:n on parannettava maahanmuuttosääntöjä ja tutkittava tapoja houkutella ruumiillista työtä teke-viä sekä korkeasti koulutettuja laillisia maahanmuuttajia ja yrittäjiä, jotka voivat täyttää avoimet työ-paikat ja vauhdittaa talouskasvua. Muutettu EU:n sinistä korttia koskeva direktiivi sekä EU:n alueella pitkään oleskelleita koskevan direktiivin ja yhdistelmälupadirektiivin käynnissä olevat uudistukset voivat osaltaan parantaa työtilannetta Euroopassa ja lähtömaissa. Jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla on kunnioitettava, ja jäsenvaltiot päättävät itse niiden työmarkkinoille pääsyn edellytyksistä.

EU:n on myös vahvistettava yhteistyötään kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan levittää tosiasioi-hin perustuvia ja täsmällisiä tietoja hyödyistä, joita laillisten ja turvallisten väylien valitseminen lait-tomien ja vaarallisten reittien sijaan tuo. EU:n on käytävä näiden maiden kanssa jäsenneltyä ja merki-tyksellistä vuoropuhelua laillista muuttoliikettä koskevista tarpeista ja yhteistyöstä laittoman maa-hanmuuton torjumiseksi enemmällä enemmän -periaatteen mukaisesti.

Laillisesta muuttoliikkeestä on tultava osa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa käytävää yleistä kes-kustelua siitä, miten muuttovirtojen hallinnassa voidaan tehdä yhteistyötä. EU:n olisi edistettävä pk-yritysten yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä sekä edistettävä investointijärjes-telmää pelkän avun sijaan. Yrityksille on kerrottava kolmansien maiden kansalaisten palkkaamiseen liittyvistä vaihtoehdoista ja hyödyistä sekä oikeudellisista menettelyistä. Samalla on torjuttava laitto-mien muuttajien hyväksikäyttöä ja tiukennettava lainvastaisesti toimiville työnantajille aiheutuvia seuraamuksia. EU:n osaamisreserviä ja -kumppanuuksia on hyödynnettävä kaikilta osin työmarkkinoi-den tarpeiden täyttämiseksi.

Olisi aloitettava pohdinta mahdollisista tavoista muuttaa laillisen ja erityisesti työvoiman muuttoliik-keen hallintaa koskevaa EU:n kehystä. Tätä varten olisi muun muassa harkittava pisteisiin perustuvia malleja, joita Kanada ja muut maat ovat kehittäneet, kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa.

Uudelleensijoittaminen on turvallinen ja laillinen vaihtoehto suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laittomille ja vaarallisille matkoille ja osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta niitä EU:n ulkopuoli-sia maita kohtaan, jotka ovat vastaanottaneet suuria määriä sotaa tai vainoa pakenevia ihmisiä. Jä-senvaltioiden olisi edelleen voitava päättää, kuinka monta henkilöä uudelleensijoitetaan EU:ssa. Jä-senvaltioiden jatkuva sitoutuminen uudelleensijoittamiseen turvallisena ja laillisena väylänä EU:hun vahvistaa sen, että tämä on edelleen hyödyllinen väline, jonka avulla kansainvälisen suojelun tarpees-sa olevat henkilöt voivat saapua unioniin laillisesti, hallitusti, turvallisesti ja ihmisarvoisella tavalla. Toisaalta suojeluvastuuta ei pitäisi lisätä ainoastaan EU:n vaan myös kansainvälisen yhteisön tasolla, koska se jakautuu maailmassa tätä nykyä epätasaisesti. Tätä asiaa olisi kehitettävä edelleen, ja sen olisi perustuttava YK:n pakolaisfoorumiin, jossa kansainvälisen vastuunjaon periaate olisi toteutettava käytännössä.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen

EPP-ryhmä on vakaasti sitä mieltä, että muuttoliike on sisällytettävä ja valtavirtaistettava kaikkiin asiaankuuluviin EU:n politiikkoihin, erityisesti EU:n kehitysapu-, kauppa- ja ulkopolitiikkaan. EU:n olisi annettava apua kolmansille maille, jotta niiden korkean osaamistason työntekijöiden menetystä voi-taisiin vähentää. Lisäämällä investointeja ja tukea kolmansille maille EU voi paremmin ehkäistä talou-dellisista syistä tapahtuvaa laitonta muuttoliikettä sekä luoda samalla työllistymismahdollisuuksia ja vahvistaa taloutta ja elintasoa kolmansissa maissa. 

EU:n kehitysapupolitiikan yhtenä yleistavoitteena on oltava myös muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen, mukaan lukien väestörakenteeseen, ilmastoon ja talouteen liittyvät haasteet ja konflik-tit. Siksi olisi keskityttävä tukemaan vakaiden instituutioiden kehittämistä Euroopan välittömässä läheisyydessä, jotta voidaan edistää kestävää yhteiskunnallista kehitystä. EPP-ryhmä kehottaa pane-maan NDICI – Globaali Eurooppa -välineen täytäntöön kaikilta osin ja arvioimaan säännöllisesti, sovel-letaanko sitä asianmukaisesti. 

Muuttoliikeongelman ytimen ratkaiseminen edellyttää kumppanuutta erityisesti Afrikan kanssa. Tä-hän tarvitaan paitsi lisää kehitysrahoitusta, myös toimia sellaisen uuden kehyksen luomiseksi, jonka ansiosta voidaan lisätä merkittävästi yksityisiä investointeja molemmilta osapuolilta. Tältä osin EPP-ryhmän kannanotossa Afrikan ja EU:n kumppanuuteen esitetään kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon sisältyy muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen.

On olennaisen tärkeää tehdä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa selviytymiskyvyn ja vakauden edis-tämiseksi ja työpaikkojen ja mahdollisuuksien luomiseksi sekä muuttajille ja pakolaisille että vastaan-ottaville yhteisöille. EPP-ryhmän mielestä keskeisiä tavoitteita ovat edelleen toimet, joilla pyritään edistämään paikallisyhteisöjen ja -alueiden taloudellista kehitystä ja parantamaan kolmansien maiden kansalaisten osaamista ja työllistettävyyttä ja siten vähentämään muuttopainetta.

EU:n laajentumispyrkimykset Länsi-Balkanilla ja EU:n aktiivinen naapuruuspolitiikka auttavat laajen-tamaan vaurauden aluetta ja vahvistamaan oikeusvaltioperiaatetta. Ne ovat siksi tehokkaita välineitä muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi. EU:n ja sen itäisillä ja eteläisillä rajoilla sijaitsevien maiden tehostetun strategisen ja operatiivisen yhteistyön olisi oltava olennainen osa näitä pyrkimyksiä. 

Serbian häikäilemätön viisumipolitiikka, jolla palkitaan tiettyjä maita, jotka eivät tunnusta Kosovon tasavallan itsenäisyyttä, on osaltaan lisännyt Länsi-Balkanin reitillä laitonta muuttoliikettä esimerkiksi Burundista, Intiasta ja Kuubasta. EU ei voi jättää huomiotta valtioiden roolia muuttopaineen luomi-sessa.

Kotouttaminen

EU voi tarjota kannustimia ja tukea jäsenvaltioiden toimille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 4 kohdan mukaisesti, mutta kotouttaminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kotouttamispolitiikat ja -strategiat ovat kuitenkin välttämättömiä EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan onnistumisen kannalta ja tärkeitä investointeja tulevaisuuteen.

Viime vuosien muuttovirrat ovat lisänneet tarvetta toteuttaa tehokkaita politiikkatoimia kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi. Kotouttaminen on osallistavan, yhtenäisen ja vauraan yhteis-kunnan edellytys. Se on kaksisuuntainen prosessi, ja eurooppalaisten arvojen sekä unionin keskiössä olevien oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa kotouttamisprosessia.

Kehotamme jäsenvaltioita omaksumaan kotouttamiseen uuden lähestymistavan, jossa keskitytään sosiaaliseen osallisuuteen ja työmarkkinoille osallistumiseen, tarjotaan kieli- ja kotouttamiskursseja erityisesti nuorille ja naispuolisille muuttajille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille sekä vastataan marginalisoituneiden yhteisöjen, kuten kaupunkigettojen, haasteisiin. Kotouttaminen mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa yleisten ja kohdennettujen toimenpiteiden avulla on olennainen tekijä, jolla edistetään yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta Euroopassa yleisesti ja minimoidaan riskiä altistua rikollisverkostoille ja radikalisoitumiselle. 

Oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet, kuten sananvapaus, sukupuolten tasa-arvo sekä uskonnollisten yhteisöjen välinen kunnioitus ja vuoropuhelu, ovat olennainen osa EU:n arvojärjestelmää, ja kaikkien on kunnioitettava niitä. Emme voi sallia rinnakkaisia yhteiskuntia, joissa unionin perusarvoja heiken-netään järjestelmällisesti, ja meidän on tehostettava kaikkien ääri-ideologioiden torjuntaa. 

Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistuminen on ratkaisevan tärkeää, ja samalla on kunnioitetta-va jäsenvaltioiden toimivaltaa kotouttamistoimenpiteiden osalta. Tällaisilla kaikkia EU:ssa laillisesti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia koskevilla toimenpiteillä olisi edistettävä osallistamista, ei eristämistä, ja ne olisi toteutettava yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, sillä niillä on kes-keinen rooli kotouttamisprosesseissa.

Välineellistäminen

Siirtolaisia on välineellistetty merkittävästi EU:n ulkorajoilla neljässä yhteydessä: Evrosissa Kreikan ja Turkin rajalla helmikuussa 2020, Ceutassa Espanjan ja Marokon rajalla toukokuussa 2020, Valko-Venäjän viranomaisten toimet Liettuaa, Latviaa ja Puolaa vastaan kesällä 2021 sekä jatkuva laitto-mien muuttajien virta Kyproksella Turkin puolelta vihreän linjan kautta. Pyrkimyksenä on ollut horjut-taa EU:ta ja/tai poliittiset tarkoitukset, mutta välineellistäminen EU:ta vastaan ei ole onnistunut. Tä-mä on ollut jäsenvaltioiden ja EU:n rajaviranomaisten nopean ja koordinoidun reagoinnin ansiota. Siksi on tärkeää, että EU:lla on aina käytössään tehokas ja yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä. Näiden hybridihyökkäysten epäonnistuminen johtui myös siitä, että lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtiin yhteistyötä, jotta ihmisten välineellistäminen EU:ta vastaan saataisiin loppumaan. 

EU:n ulkorajojen tehokkaalla valvonnalla estetään naapurimaita käyttämästä muuttajia aseena unio-nia vastaan ja varmistetaan, että muuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan. Tässä yhteydessä EPP-ryhmä kehottaa komissiota myöntämään EU:n talousarviosta rahoitusta fyysisen infrastruktuurin luomiseen kansallisten rajavalvontajärjestelmien vahvistamiseksi, kuten 12 jäsenvaltiota on pyytänyt. 

Tulevaisuudessa EU:n on reagoitava välineellistämiseen nopeasti kokonaisvaltaisella lähestymistaval-la, jossa otetaan huomioon operatiiviset, oikeudelliset, taloudelliset ja diplomaattiset toimenpiteet. Tähän sisältyy lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävä tiivis yhteistyö, jonka tarkoituksena on estää lähdöt ja EU:n vakauden horjuttamiseen tähtäävät viisumipolitiikat, jollaista on nähty äskettäin EU:n ja Serbian välisillä rajoilla. Tältä osin EU:n on myös löydettävä kestävä ja pitkäaikainen ratkaisu Kyproksen tilanteeseen, sillä Turkki väärinkäyttää siellä vihreää linjaa helpottaakseen kolmansien maiden kansalaisten pääsyä EU:n alueelle. 

EPP-ryhmä tukee voimakkaasti komission ehdotusta sisällyttää Schengenin rajasäännöstöön säännök-siä muuttajien välineellistämisestä, jotta voidaan toimia tehokkaammin ja koordinoidummin, jos väli-neellistämistä tapahtuu. Kun pyrimme parantamaan EU:n turvallisuutta pitämällä kiinni eurooppalai-sista arvoistamme ja kieltäytymällä kiristyksestä, lähetämme myös oikean signaalin niille, jotka käyt-tävät tai joilla on houkutus käyttää muuttajia aseena EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan.

Ukrainalaisten pakolaisten vastaanotosta saadut kokemukset

Helmikuun 24. päivän 2022 jälkeen Ukrainasta on kirjattu lähes 12 miljoonaa rajanylitystä, ja suurin osa näistä henkilöistä on saapunut unioniin Puolan kautta. Tuhannet EU:n kansalaiset, perheet ja kansalaisjärjestöt ovat avanneet sydämensä ja kotinsa ukrainalaispakolaisille. EPP-ryhmä on erittäin tyytyväinen ennennäkemättömään ja yhtenäiseen solidaarisuuden osoittamiseen Ukrainalle sekä sii-hen, että tilapäistä suojelua koskevaa direktiiviä on sovellettu ensimmäistä kertaa sen 20-vuotisen historian aikana.

Tilapäistä suojelua koskeva direktiivi on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, jolla voidaan tarjota nopeaa suojelua ukrainalaispakolaisille ja jonka avulla jäsenvaltiot voivat hallinnoida tehokkaasti suu-ria maahantulijamääriä. Tähän mennessä yli 4,4 miljoonaa Ukrainan kansalaista on saanut tilapäistä suojelua EU:ssa, ja heillä on monenlaisia oikeuksia, kuten pääsy työmarkkinoille ja koulutusjärjestel-miin. EPP-ryhmä on tyytyväinen neuvoston sitoumukseen jatkaa direktiivin täytäntöönpanoa vuodel-la, mikä antaa ukrainalaisille pakolaisille varmuuden heidän oikeudellisesta asemastaan EU:ssa.

EPP-ryhmä toteaa jälleen, että tilapäistä suojelua koskevan direktiivin soveltaminen on poikkeukselli-nen toimenpide, jolla vastataan Venäjän laittoman sodan suoria seurauksia pakenevien ukrainalaisten laajamittaiseen muuttoliikkeeseen. Ukrainalaisten pakolaisten tilanne on ennennäkemätön. Vuodesta 2017 lähtien Ukrainan kansalaiset ovat voineet oleskella unionissa 90 päivän ajan ilman Schengen-viisumia. Tilapäistä suojelua koskevan direktiivin soveltaminen tässä erityistilanteessa tarjosi ukrai-nalaisille pakolaisille mahdollisuuden oleskella unionissa laillisesti yli 90 päivää kuormittamatta jäsen-valtioiden turvapaikkajärjestelmiä.

Komissio esitti syyskuussa 2020 ehdotuksensa kriisi- ja force majeure -tilanteita koskevaksi asetuksek-si, jolla kumottaisiin tilapäistä suojelua koskeva direktiivi. EPP-ryhmä kannattaa asetuksen hyväksy-mistä, sillä tarvitaan enemmän solidaarisuutta niitä jäsenvaltioita kohtaan, joille aiheutuu kohtuuton-ta rasitetta niiden maantieteellisten ominaisuuksien vuoksi. Asetuksen tavoitteet ovat kuitenkin eri-laiset kuin tilapäistä suojelua koskevan direktiivin tavoitteet, minkä vuoksi EPP-ryhmä ei kannata di-rektiivin kumoamista. 

Lisäksi ukrainalaisten vastaanottaminen on korostanut elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan merkitys-tä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle ja yhteisön tuelle. EU:n rahoitus asianmukaisen asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, jotta jäsenvaltioi-ta ja erityisesti paikallisviranomaisia voidaan tukea kustannusten kattamisessa ja Venäjän Ukrainaan kohdistamaa laitonta sotaa pakenevia ihmisiä voidaan auttaa paremmin. On olennaisen tärkeää, että EU tukee edelleen jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tilapäistä suojelua koskevan direktiivin voi-massaolon jatkamisen vuoksi. EPP-ryhmä kannustaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan, että ukrai-nalaispakolaisilla on esteetön pääsy työmarkkinoille ja kielikursseille, jotta heidän kotoutumistaan voidaan parantaa entisestään. Kiertotalouden näkökulmasta tämä voisi myös edistää Ukrainan jäl-leenrakentamista sodan päätyttyä. 

Ukrainalaisia pakolaisia vastaanotettaessa on kuitenkin havaittu jäsenvaltioiden vastaanottojärjes-telmien rajallinen kapasiteetti. Lisäksi on korostunut kiireellinen tarve erottaa nopeasti toisistaan pakolaiset tai kansainvälistä suojelua saavat henkilöt ja taloudellisista syistä muuttavat henkilöt. Vuonna 2021 EU:n jäsenvaltiot tekivät 524 400 turvapaikkapäätöstä, joista vain 39 prosentissa turva-paikka myönnettiin. Näin ollen suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei ole oikeutta kansainväli-seen suojeluun. Samaan aikaan palauttamisaste on aivan liian alhainen.

Ilmastonmuutoksesta johtuva muuttoliike

Ilmastonmuutos on jo nyt muuttoliikkeen tai pakkomuuton taustalla oleva tekijä, ja yhä useampien ihmisten otaksutaan muuttavan, koska ilmastonmuutos vaikuttaa toimeentuloon, ruokaturvaan ja vedensaantiin ja aiheuttaa aseellisia konflikteja. Ilmastonmuutos moninkertaistaa uhkia, jotka liittyvät kehitysmaissa vallitseviin jännitteisiin ja epävarmuutta koskeviin haasteisiin. Maailmanpankin rapor-tin mukaan 216 miljoonaa ihmistä saattaa joutua muuttamaan oman maansa sisällä vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen vuoksi. Näitä ilmastonmuutoksesta johtuvan muuttoliikkeen vuoksi kriittisiä alueita syntyy jo vuonna 2030, ja tilanne pahenee vuoteen 2050 mennessä. 

EU:n on otettava huomioon ilmastonmuutoksen konkreettiset vaikutukset muuttovirtoihin, joita unioniin suuntautuu tulevaisuudessa. Kuivuus, kohonneet lämpötilat ja muut äärimmäiset sääilmiöt johtavat ihmisten laajamittaisiin pakkomuuttoihin ja aiheuttavat myös nälänhätää.

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole EU:n turvapaikkasäännöstön tai kansainvälisen pakolaisjärjestel-män mukainen suojeluun oikeuttava syy. On erittäin tärkeää, että EU:n kehitysyhteistyöllä ja humani-taarisilla toimintapolitiikoilla tuetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista, parannetaan selviytymisky-kyä ja vahvistetaan katastrofiriskin vähentämistä kolmansissa maissa, jotta ilmastonmuutoksen vaiku-tuksia ihmisten liikkuvuuteen voidaan lieventää.

Tältä osin korkea köyhyysaste heikentää monissa kolmansissa maissa paikallisen väestön selviytymis-kykyä, minkä vuoksi on välttämätöntä keskittyä enemmän talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen, jotta voidaan vastata sosioekonomisiin haasteisiin. Turvapaikoista Euroopassa ei voi tulla pysyvä rat-kaisu maailmanlaajuisiin epäoikeudenmukaisuuksiin.