Virkkunen: Yritysvastuudirektiivin tarkoitus hyvä, mutta toteutuksessa riskejä

Europarlamentaarikko Henna Virkkusen (kok./EPP) mielestä Suomen hallitus on oikeassa nostaessaan esiin nyt neuvotellun EU:n yritysvastuudirektiivin ongelmia.

”Lain tavoite on tärkeä: varmistaa kestävä kehitys ja vastuullisuus, ja tämän edellyttämät ihmisoikeudet ja ympäristönäkökohdat kansainvälisissä toimitusketjuissa. Riskinä kuitenkin on, että liian yksityiskohtaiset vaatimukset muodostuvat yrityksille käytännössä mahdottomiksi seurata ja varmistaa. Kestävästi toimivia eurooppalaisia yrityksiä pitäisi kannustaa, ei lannistaa”, Virkkunen sanoo.

Vaikka periaatteessa direktiivin piirissä olisivat pääosin EU:ssa vain yli 500 työntekijän suuryritykset, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa, huolellisuusvelvoite koskee koko yrityksen arvoketjua.

”Tämä tarkoittaa, että samat vaatimukset valuvat helposti myös pk-yrityssektorille, pienille alihankkijoille ja tavarantoimittajille, kun direktiivin velvoittama suuryritys haluaa varmistaa koko globaalin, jopa monisataportaisen arvoketjun vastuullisuuden. Raportoinnin ja seurannan edellyttämä byrokratia ja kustannukset voivat muodostua pienyritykselle kohtuuttomaksi. Kaikkiaan velvoitteiden kokonaisvaikutuksia pk-yrityksille ei olla kylliksi otettu huomioon”, Virkkunen muistuttaa.

Sinänsä direktiivissä on pyritty kiinnittämään erityishuomiota globaaleihin riskialoihin, kuten tekstiiliteollisuuteen, maatalouteen, kaivosteollisuuteen ja rakennusalaan.

 ”Samaan aikaan kun on edistettävä vastuullisuutta, liian kovat seurantavaatimukset eivät saisi johtaa siihen, etteivät Euroopan yritykset enää rohkene käydä kansainvälistä kauppaa. Kyllä kolmansissakin maissa lakien ja kansainvälisten sopimusten valvontavastuu on ensisijaisesti kyseisen maan viranomaisilla, eikä sitä voi sälyttää eurooppalaisille pienyrityksille”, Virkkunen muistuttaa.

Suomessa kritiikkiä on herättänyt erityisesti yritysvastuudirektiivin ryhmäkanneoikeus, jonka mukaan ryhmä yksityishenkilöitä voisi jatkossa valtuuttaa esimerkiksi ammattiyhdistyksen tai ympäristöjärjestön nostamaan kanteen puolestaan vastuullisuusvelvoitteitaan rikkovaa yritystä vastaan. Myös todisteiden esittämisvelvollisuus tulisi direktiivin myötä voimaan laajempana kuin se nykyään on. Näitä pidetään Suomen kansallisen oikeusjärjestelmän kannalta ongelmallisina.

Jäsenmaiden ministerineuvoston on määrä äänestää neuvottelutuloksen hyväksymisestä perjantaina. Tämän jälkeen direktiivi vaatii vielä EU-parlamentin täysistunnon hyväksymisen.

”On muistettava, että kyseessä on direktiivi eli jäsenmaille jää tässä vielä jonkin verran liikkumavaraa toimeenpanossa. Haasteena on, että ellei yhteistä yritysvastuudirektiiviä hyväksytä, jäsenmaat alkavat helposti kehitellä omia maakohtaisia lainsäädäntöjään, mikä rikkoo taas sisämarkkinaa”, Virkkunen päättää.